Voiko ihminen uskoa jossain mielessä, mutta ei pelastu?

Voiko ihminen uskoa jossain mielessä, mutta ei pelastu? Vastaus



Niitä on erilaisia tasot uskosta ja erilaista esineitä uskosta, eikä kaikki, mitä uskoksi kutsutaan, ole itse asiassa pelastavaa uskoa. Jaakobin kirje 2:19 sanoo: Sinä uskot, että on yksi Jumala. Hyvä! Jopa demonit uskovat sen – ja vapisevat. Joten jos henkilö yksinkertaisesti uskoo, että taivaassa on Jumala – ja se on hänen uskonsa laajuus –, hänellä on täsmälleen sama usko kuin helvetin demoneilla. Se ei ole pelastava usko, vaikka se sisältääkin jonkin verran uskoa. Siksi kyllä, ihminen voi jossain mielessä uskoa, mutta ei pelastu.



Samarian velhon Simonin kerrotaan uskoneen ja kasteen saaneen Filippoksen saarnaaman mukaan (Apt. 8:13). Mutta myöhemmin, kun Simon tarjoaa apostoleille rahaa, jotta he voisivat välittää Pyhää Henkeä (jakeet 18–19), Pietari nuhtelee häntä ankarasti: Menettäköön rahasi kanssasi. . . . Sinulla ei ole osaa tai osaa tähän palvelukseen, koska sydämesi ei ole oikea Jumalan edessä (jakeet 20–21). Pelastuiko Simon hänen uskonsa perusteella? Ennen kuin vastaamme tähän, meidän tulee tunnustaa, että opin rakentaminen Apostolien tekojen kerronnalliseen kohtaan on vaikeaa. Tällaisia ​​kohtia ei koskaan ollut tarkoitus ekstrapoloida perusopetuksiksi, eikä meille välttämättä anneta kaikkia tosiasioita, joita tarvitsemme opillisen päätelmän tekemiseen. Apostolien teot 8:sta jotkut sanoisivat, että Simon menetti pelastuksensa (näkemys, joka on ristiriidassa muiden kohtien, kuten Joh. 10:28–30, kanssa). Toiset sanoisivat, että Simonin alkuperäinen usko ei ollut aito – häntä ei koskaan pelastettu. Ja toiset saattavat sanoa, että Simon todella pelastui, mutta koska hänellä oli puutteellinen ymmärrys Pyhästä Hengestä, hän teki kauhean ehdotuksen. Sen jälkeen kun Simonia oli nuhdeltu, hänellä näyttää olevan jonkin verran parannusta (jae 24). Meille ei kerrota, miten tarina päättyy. Päätelmämme on, että Simon teki ei menettää pelastuksensa; joko hän oli tehnyt väärän ammatin tai hän tarjosi kauhean ehdotuksen tietämättömyydestä ja ahneudesta.





On täysin mahdollista, että ihminen saa alustavasti myönteisen vastauksen evankeliumiin pelastumatta. Hän saattaa tuntea sydämensä liikuttavan Jeesuksesta kertovien tarinoiden johdosta. Hän voi jopa samaistua Kristukseen kasteen ja kirkon jäsenyyden kautta ja osallistua palvelukseen – vaikka hän ei synny uudesti. Näemme tästä esimerkkejä Raamatussa (Matt. 7:21–23; 13:24–30) ja jokapäiväisessä elämässä.



Eräiden uskomusten ja pelastavan uskon välistä yhteyttä voidaan havainnollistaa näin: monet amerikkalaiset ovat ylipainoisia, ja samaan aikaan on saatavilla tuhansia painonpudotustuotteita. Ihmiset näkevät tiedotteen uusimmista kotikuntolaitteista, ja he sanovat: Se on juuri sitä, mitä tarvitsen! ja he ostavat laitteet. He saavat ostoksensa ja käyttävät sitä innokkaasti - muutaman viikon ajan. Kuuden kuukauden kuluttua se on takaisin laatikossa pakattuna jonnekin. Mitä tapahtui? He uskoivat tuotteeseen, mutta se ei ollut sellainen usko, joka johti painon laskuun. Mikään ei oikeastaan ​​muuttunut heidän elämässään. Heillä oli aluksi myönteinen vastaus, mutta sen sijaan, että heillä olisi niin sanotusti aitoa uskoa, he vain tyydyttelivät ohimenevää mielikuvitusta. Ihmiset tekevät tämän myös Kristuksen kanssa (ks. Matt. 13:5–7).



Matteus 7:21-23 Jeesus sanoo: 'Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan, vaan vain se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me profetoineet sinun nimessäsi ja sinun nimessäsi ajaneet ulos riivaajia ja tehneet sinun nimessäsi monia ihmeitä?' Sitten sanon heille suoraan: 'En ole koskaan tuntenut sinua. Pois minusta, te pahantekijät!’ Huomaa tässä, että Jeesuksen tuomitsemat ihmiset osallistuivat aktiivisesti palvelukseen, mutta he eivät olleet aitoja uskovia. Heillä oli jonkinlainen usko – he tunnustivat, kuka Jeesus on – mutta heillä ei ollut suhdetta Häneen. Jeesus ei sano, että Hän tunsi heidät aikoinaan, mutta myöhemmin Hän hylkäsi heidät. Hän sanoo, minä ei koskaan tunsi sinut. Heitä ei koskaan pelastettu alun perin.



Toinen kohta, joka osoittaa ihmisten uskovan pelastumatta, on Jeesuksen ensimmäinen vertaus. Vertaus kylväjästä Matteuksen evankeliumissa 13 korostaa niitä erilaisia ​​vastauksia, joita ihmisillä on evankeliumiin (siemeneen). Jakeissa 5–7 näemme, että osa [siemenestä] putosi kallioisille paikoille, joissa sillä ei ollut paljon maata. Se nousi nopeasti, koska maaperä oli matala. Mutta kun aurinko nousi, kasvit polttivat ja kuihtuivat, koska niillä ei ollut juuria. Muut siemenet putosivat orjantappurien sekaan, jotka kasvoivat ja tukahduttivat kasvit. Tässä kahdella maaperällä oli ensimmäinen myönteinen vastaus - siemenet itävät, mutta eivät koskaan kypsyneet. Kuva ei ole se, että nämä ihmiset pelastuivat ja sitten menettivät pelastuksen, vaan se, että heidän ensimmäinen vastaus, niin iloinen kuin se olikin, ei ollut aito.

Heprealaiskirje ja sen sisältämät varoitukset voidaan myös ymmärtää näin. Kirjeen vastaanottajat olivat juutalaisia, jotka olivat tulleet synagogasta ja liittyneet kristilliseen yhteisöön. He uskoivat monia asioita Jeesuksesta, mutta ainakaan osa heistä ei pelastunut. Heidän mielessään Jeesuksen tunnustaminen ei ollut johtanut sitoutumiseen Häneen. Kun kirkon vaino alkoi, aidanhoitajat joutuivat hylkäämään Kristus ja palaamaan vanhaan juutalaisten uhrijärjestelmään. Heprealaiskirjeen kirjoittaja vertaa niitä sukupolveen, joka lähti Egyptistä, mutta kieltäytyi tulemasta luvattuun maahan. Vaikka he aloittivat matkan Mooseksen kanssa (alkuperäinen myönteinen vastaus), he kieltäytyivät tulemasta sisään epäuskon vuoksi (Hepr. 3:19). Heprealaiskirjeen luvut 6 ja 10 varoittavat niin sanotusta uskosta ilman pelastusta.

Johanneksen luvussa 6, kun Jeesus ruokkii 5000, monet ihmiset kääntyvät pois Jeesuksesta eivätkä enää seuraa Häntä (Joh. 6:66). Sitten Jeesus kysyy kahdeltatoista, hylkäävätkö he myös Hänet. Pietari vastaa, etteivät he voisi koskaan jättää Herraansa (jae 68). Silloin Jeesus sanoo: Enkö minä ole valinnut teitä, ne kaksitoista? Silti yksi teistä on paholainen! (jae 70). Paholainen tässä on Juudas Iskariot, joka myöhemmin kavalsi Jeesuksen. Mielenkiintoista on, että näemme Pietarin ja Juudaksen vierekkäin. Molemmat ilmaisivat uskoa Kristukseen. Molemmat uskoivat siinä mielessä, että he tunsivat Jeesuksen henkilökohtaisesti, he näkivät ihmeet ja olivat antaneet vuosia elämästään Hänelle. Mutta heidän uskonsa taso oli erilainen. Pietari kielsi myöhemmin Kristuksen, mutta kieltämisen jälkeen Pietari katui ja hänestä tuli seurakunnan pylväs (Galatalaisille 2:9). Juudas sen sijaan petti Jeesuksen eikä koskaan katunut, vaikka hän tajusi tehneensä virheen ja oli pahoillaan (Matt. 27:5). Juudasta ei koskaan esitetä opetuslapsena, joka menetti pelastuksensa; pikemminkin hän on sellainen, joka ei ollut koskaan todella uskonut pelastukseen (ks. Joh. 6:64).

Pietari kielsi Kristuksen, mutta vain lyhyen ajanjakson uskonelämässään. Juudas vahvisti Kristusta, mutta vain lyhyen ajanjakson epäuskoisessa elämässään. Pietarin kieltäminen tai Juudaksen tunnustus eivät osoittaneet heidän sydämensä taustalla olevaa tilaa – tila, joka lopulta tuli ilmeiseksi (ks. Matteus 7:16). Näemme joskus samanlaisia ​​ammatteja kirkossa. Jotkut ihmiset näyttävät olevan tulessa Jumalan puolesta lyhyen aikaa, mutta myöhemmin kieltäytyäkseen siitä, mitä he uskoivat, ja hylätäkseen itsensä räikeästi Raamatun periaatteiden rikkomiseen. He eivät menettäneet pelastusta; heillä ei koskaan ollut sitä – he olivat vain käymässä läpi kristinuskon vaihetta, joka lopulta meni ohi. Katso 1. Joh. 2:19.

Jumala tuntee sydämemme. Emme kuitenkaan voi nähdä muiden ihmisten sydämiä ja saatamme usein pettää myös oman sydämemme. Siksi Paavali kirjoittaa: Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa; testaa itsesi. Etkö ymmärrä, että Kristus Jeesus on sinussa – ellet tietenkään läpäise koetta? (2. Kor. 13:5). Jos haluamme luottamusta hengelliseen tilanteeseemme, meidän on tehtävä enemmän kuin katsottava taaksepäin sanoihin, joita sanoimme menneisyydessä, kun hyväksyimme Kristuksen; meidän on myös tutkittava nykyistä tilaamme nähdäksemme, onko olemassa todisteita Jumalan työstä tämän päivän elämässämme – muuttaa meitä sisältäpäin, tuomitsee meidät synnistä ja vetää meidät parannukseen.

Kirkon kuri (ks. Matt. 18:15–18) pakottaa asian. Jos uskovaksi tunnustautunut elää avoimessa synnissä eikä kukaan koskaan kohtaa häntä, hän voi jäädä aidan päälle. Jos häntä kohtaa yksi, sitten kaksi tai kolme uskovaa ja sitten koko kirkko, hänen on tehtävä päätös. Joko hän myöntää tekevänsä syntiä ja katuu, antaen siten todisteen pelastuksestaan, tai hän päättää, ettei hän koskaan oikeastaan ​​halunnut olla osa tätä elämää Kristuksessa ja poistuu tilanteesta. Tavalla tai toisella tilanne selkiytyy.

1. Johanneksen kirje on tärkeä, koska se tarjoaa monia pelastavan uskon merkkejä, jotta voimme tietää että uskomme on aito (ks. 1. Joh. 5:13). Myös uskovilla on Pyhän Hengen lahja, ja Henki itse todistaa henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia (Room. 8:16).



Top