Voitko menettää Pyhän Hengen?

Voitko menettää Pyhän Hengen? Vastaus



Pyhä Henki on kolmas persoona kolmiyhteisessä jumaluudessa. Pyhä Henki asuu uskovissa pelastuksen hetkellä. Tiedämme 1. Korinttilaisille 3:16 ja 6:19–20, että kristittyjen ruumiit ovat Hengen temppeli. Uuden testamentin opetus on, että Pyhän Hengen asuminen on pysyvää. Emme voi menettää Pyhää Henkeä.






Vanha testamentti kertoo tilanteista, joissa Henki jätti jonkun, kuten kuningas Saulin (1. Samuel 16:14) tai Simsonin (Tuomarit 16:20). Kuitenkin niinä päivinä Pyhä Henki toimi eri tavalla kuin Hän, kun Jeesus nousi kuolleista. Vanhassa testamentissa Hengen ei sanota koskaan asuvan kenenkään sisällä; pikemminkin Hän tuli ihmisten kimppuun joksikin aikaa toteuttaakseen tiettyjä tarkoituksia (Tuomarit 3:10; 1. Aikakirja 12:18). Pyhä Henki innoitti profeetat julistamaan totuutta ihmisille (Hesekiel 11:1–2). Hän opetti Israelin johtajia (1. Samuel 16:13). Hän inspiroi Kirjoitusten kirjoittamista (2. Piet. 1:21). Mutta Hän ei asunut noissa ihmisissä, kuten Hän nyt tekee Kristukseen uskovien kanssa.



Ennen kuin Kristuksen työ ja taivaaseenastuminen oli saatu päätökseen, Pyhä Henki tuli ja meni, mutta Hän ei enää toimi sillä tavalla. Hän ei tule ja mene tämän päivän uskovien elämässä. Juuri ennen pidättämistään Jeesus lupasi opetuslapsilleen, että Hän lähettää Pyhän Hengen, joka asuu kanssasi ja on teissä (Joh. 14:17). Laajennettu Raamattu korostaa Hengen läsnäolon pysyvyyttä: Hän elää kanssasi [jatkuvasti] ja on sinussa.





Apostolien teot 2 kuvaa siirtymistä Vanhan testamentin taloudesta uuteen, koska se liittyy Pyhään Henkeen. Opetuslapset kokoontuivat rukoilemaan, odottamaan Isän lupausta, kuuliaisesti Jeesukselle (Joh. 14:26; Apt. 1:4, 8). Kun he rukoilivat, Pyhä Henki laskeutui heidän kaikkien päälle ja täytti heidät (jakeet 3–4). Jeesuksen lupaus täyttyi, ja Pyhän Hengen vuodatus tuli kaikkien Kristukseen luottaneiden ylle. Tuo vuodatus johti rohkeuteen vastustuksen edessä, rakkauteen koko ihmiskuntaa kohtaan sekä yliluonnollisiin lahjoihin ja kykyihin edistää evankeliumia (1. Kor. 12:4; Heprealaisille 2:4).



Pelastus on mahdotonta ilman Pyhää Henkeä (1. Kor. 12:13). Jeesus selitti tämän Nikodeemukselle Joh. 3:1–21. Nikodemus, juutalaisen uskonnon johtaja, halusi tietää, mitä lakeja hän voisi noudattaa tai tehdä lisätoimia, jotka takaavat ikuisen elämän. Jeesus vastasi, ettei Nikodemus voinut tehdä mitään ja että pelastus on Pyhän Hengen työtä. Ilman Pyhän Hengen työtä katuvassa sydämessä kukaan ei voi syntyä uudesti, riippumatta siitä, kuinka monta syntisen rukousta hän rukoilee tai kuinka kristillisiä tekoja hän suorittaa. Pyhä Henki on se, joka synnyttää ja uudistaa sydämen (Tiitus 3:5).

Pyhän Hengen menettämiseen liittyvä ongelma on ikuinen turvallisuus. Kristittyjen keskuudessa käydään keskustelua siitä, voiko joku menettää pelastuksensa vai ei. Pelastuksen menettäminen merkitsisi sen tarjoavan Pyhän Hengen menettämistä. Itse asiassa Raamattu sanoo, että Pyhä Henki sinetöi pelastuksemme, kunnes koemme sen päättyneen Jumalan edessä (Ef. 1:13; 4:30). Pyhän Hengen vapauttaminen sydämestä, jonka Hän oli luvannut sinetöidä, tekisi Hänestä uskottoman. Yksi Pyhän Hengen tehtävistä uskovaan sydämeen siirtymisen jälkeen on muuttaa tuo henkilö Kristuksen kuvaksi (2. Kor. 5:17; Room. 8:29), ja meillä on lupaus, että hän, joka aloitti hyvän työn teissä vie sen loppuun asti (Filippiläisille 1:6). Emme usko, että Henki kumoaa uudestisyntymistyönsä, luopuu muutostyöstään tai määrittelee uudelleen ikuinen elämä tarkoittaa väliaikaista elämää.

Koska emme löytäneet Pyhää Henkeä, on kyseenalaista, voimmeko menettää Hänet. Jotkut kyseenalaistavat sanan menettää ja sanoa niin, vaikka kristitty ei voi menettää Pyhä Henki, hän voi menettää lahjat ja pelastus, jonka Hän tuo vapaaehtoisella luopumisellaan Hänestä. Kuitenkin Efesolaiskirje 1:13 sanoo: Ja te myös kuuluitte Kristukseen, kun kuulitte totuuden sanoman, pelastuksenne evankeliumin. Kun uskoit, sinut merkittiin hänessä sinetillä, luvatulla Pyhällä Hengellä. Voiko uskova todella rikkoa Jumalan hänelle asettaman sinetin? Pyhä Henki on tosi uskovan merkki; siksi Hänen menettäminen merkitsisi kaiken toivon menettämistä tulevaisuudesta.

Efesolaiskirje 4:30 varoittaa meitä murehtimasta Pyhää Henkeä. Ja 1. Tessalonikalaiskirje 5:19 sanoo, että me voimme sammuttaa Hengen. Nämä kohdat eivät tarkoita, että Pyhä Henki on jättänyt meidät, vaan että Hän on surullinen syntisten tekojemme vuoksi. Hengen murhe ja sammuttaminen estää yhteyttämme Hänen kanssaan, mutta ei mitätöi pelastuksemme, aivan samalla tavalla kuin kapinallinen lapsi voi menettää vanhemman yhteyden, mutta häntä ei potkita pois perheestä.

Se, mikä aiheuttaa hämmennystä tässä asiassa, on se, että emme voi tietää, onko joku muu todella syntynyt Hengestä vai onko hän matala maa, kuten Jeesus kuvaili Luukas 8:1–15. Jotkut ihmiset näyttävät olevan innoissaan Jeesuksen seuraamisesta ja saattavat näyttää yliluonnollisilta lahjoilta, mutta he eivät koskaan todella syntyneet uudesti. Jeesus puhuttelee näitä ihmisiä ankaralla varoituksella Matteuksen 7:21–23:ssa. Monet ihmiset väittävät, että heillä on Pyhä Henki, mutta lopulta todistavat olevansa huijareita, kun heidän elämänsä kääntyy pois seuraamasta Häntä (ks. Room. 8:14). Sellaiset ihmiset eivät menettäneet Pyhää Henkeä; Hän ei koskaan ollut heidän omansa (1. Joh. 2:19).



Top