Onko meillä kaksi vai kolme osaa; ruumis ja sielu/henki vai ruumis, sielu ja henki?

Vastaus



Mooseksen kirja 1:26–27 osoittaa, että Jumala loi ihmiskunnan erillään kaikista muista luoduista. Raamattu opettaa selvästi, että ihmisen on tarkoitus kokea läheinen suhde Jumalaan, ja siksi Hän loi meidät sekä aineellisten (fyysisten) että aineettomien (hengellisten) aspektien yhteyteen (Saarnaaja 12:7, Matteus 10:28, 1. Korinttolaisille 5). :5, 2. Korinttolaisille 4:16; 7:1, Jaakob 2:26). Ihmisten aineellinen komponentti on ilmeisesti se, mikä on konkreettista ja ajallista: fyysinen keho. Aineettomat aspektit ovat aineettomia: sielu, henki, äly, tahto, omatunto, mieli, tunteet jne. Näitä on loputtomasti fyysisen kehon elinkaaren ulkopuolella.



Kaikilla ihmisillä on sekä aineellisia (fyysisiä) että aineettomia (hengellisiä) ominaisuuksia. Jokaisella ihmisellä on fyysinen keho. Ihmiskunnan aineettomista, ei-fyysisistä ominaisuuksista kiistellään kuitenkin usein. Mitä Raamattu sanoo näistä? Mooseksen kirja 2:7 sanoo, että ihminen luotiin eläväksi sieluksi (KJV). 4Moos.16:22 nimeää Jumalan kaiken lihan henkien Jumalaksi (ESV). Sananlaskut 4:23 kertoo meille: Ennen kaikkea vartioi sydäntäsi, sillä kaikki mitä teet, virtaa siitä, mikä osoittaa, että sydän (ei sydänlihas) on keskeinen osa ihmisen tahtoa ja tunteita. Apostolien teot 23:1:ssä Paavali viittaa omaantuntoon osana mieltä, joka saa meidät vakuuttuneiksi oikeasta ja väärästä. Roomalaiskirje 12:2 puhuu uudistuneen mielen muuttavasta voimasta. Nämä jakeet, ja monet muut, viittaavat ihmiskunnan henkisten komponenttien eri puoliin. Olemme yhtenäinen yhdistelmä sekä aineellisia että aineettomia ominaisuuksia.





Jotenkin sielu, henki, tunteet, omatunto, tahto ja mieli liittyvät toisiinsa ja liittyvät toisiinsa. Ehkä sieluhenki koostuu kaikkien muiden aineettomien inhimillisten aspektien yhdistelmästä. Onko ihmiskunta tämän mielessä kaksijakoinen (leikattu kahteen osaan) vai trihotominen (leikataan kolmeen osaan)? Toisin sanoen, onko meillä kaksi osaa (ruumis ja sielu-henki), vai onko meillä kolme osaa (ruumis, sielu ja henki)? On mahdotonta olla dogmaattinen. Teologit ovat olleet erimielisiä tästä aiheesta vuosisatojen ajan, eikä koskaan ole ollut ratkaisevaa oikeaoppista julistusta, joka olisi totta.



Ne, jotka uskovat Raamatun opettavan, että ihminen on kaksijakoinen, näkevät ihmiset koostuvan kahdesta osasta: ruumiista ja hengestä. Tästä kaksijakoisuudesta on olemassa kaksi yleistä näkemystä. Ensimmäinen näkemys on, että ihminen on yhdistetty ruumis ja henki, jotka yhdessä muodostavat elävän sielun. Ihmissielu on henki ja ruumis, jotka yhdistyvät yhdeksi persoonallisuudeksi. Tätä näkemystä tukee 1. Moos. 2:7; Numerot 9:13; Psalmi 16:10; 97:10 ja Joona 4:8. Tämä näkemys korostaa, että heprean sana nephesh näissä säkeissä viittaa integroituun (yhtenäiseen) sieluun, elävään olentoon, elämään tai itseen – eli yhtenäiseen henkilöön (sieluun), joka koostuu ruumiista ja hengestä. On huomattava, että kun Raamattu puhuu ruach (hengitys, tuuli tai henki) erotettuna ruumiista ihminen hajoaa (murtuu) – kuolee (ks. Saarnaaja 12:7; Psalmi 104:29; 146:4).



Toinen kaksijakoinen näkemys on, että henki ja sielu ovat sama asia kahdella eri nimellä. Tämä näkemys korostaa sitä tosiasiaa, että sanat henki ja sielu käytetään usein vaihtokelpoisina (Luukas 1:46–47; Jesaja 26:9; Matteus 6:25; 10:28, 1. Korinttolaisille 5:3, 5), ja ne tulisi ymmärtää synonyymeinä, jotka viittaavat samaan hengelliseen todellisuuteen jokaisessa ihmisessä. Siksi kaksijakoinen kanta pitää sitä, että ihminen koostuu kahdesta osasta. Ihminen on joko ruumis ja henki, joka tekee sielun, tai ruumis ja sielu-henki.



Ne, jotka uskovat Raamatun opettavan, että ihminen on trichotomia, näkevät ihmisen koostuvan kolmesta erillisestä osasta: ruumiista, sielusta ja hengestä. He korostavat 1. Tessalonikalaisille 5:23:a ja Heprealaisille 4:12:ta, jotka näyttävät erottavan toisistaan henki ja sielu . Dikotomisti vastustaa, että jos 1. Tessalonikalaiskirje 5:23 opettaa trikotomiaa, niin opettaako Markus 12:30 saman hermeneutiikan mukaan tetrakotomiaa?

Onko tärkeää päättää lopullisesti dikotomian ja trikotomian välillä? Ehkä ei; varoituksen sana on kuitenkin paikallaan. Jotkut, jotka pitävät trikotomistista näkemystä, ovat virheellisesti opettaneet, että Jumala voi ohittaa sielumme/älymme ja olla suoraan yhteydessä henkemme kanssa; tällainen opetus johtaa irrationaaliseen mystiikkaan. Muut kirkot ovat käyttäneet trikotomista asemaa opettaakseen kristittyjen mahdollisuutta olla demonien riivaamia. Koska he näkevät sielun ja hengen kahtena erillisenä aineettomina puolina kristityssä, he olettavat, että toisessa voi asua Pyhä Henki ja toisessa demoniset voimat. Tämä opetus on ongelmallinen siinä mielessä, että Raamatussa ei ole viittauksia siihen, että ne, joissa Pyhä Henki asuu, voivat olla samanaikaisesti demonien riivaamia.

Riippumatta siitä, uskooko kristitty kaksijakoisuus vai trihotomia parhaiten oikeaan Raamatun ymmärtämiseen, voimme kaikki yhdessä ylistää Jumalaa psalmistan kanssa: Minä ylistän sinua, koska olen pelottavan ja ihmeellisen luotu; sinun tekosi ovat upeita, tiedän sen varsin hyvin (Psalmi 139:14).