Sanooko Raamattu, että hylkääminen on pätevä syy avioeroon ja uudelleen naimisiin?

Sanooko Raamattu, että hylkääminen on pätevä syy avioeroon ja uudelleen naimisiin? Vastaus



Raamattu on selvää, että avioliitto on osa luomistoimeksiantoa. Ainoa asia, jonka Jumala julisti luomakunnassa ei hyväksi, oli miehen yksinäisyys (1. Moos. 2:18), joten nainen luotiin ja avioliitto perustettiin. Nainen tehtiin täydentäväksi suhteeksi miehen kanssa, hänen auttajakseen (1. Moos. 2:21-22). Jumala siunasi heidät ja vahvisti, että mies on vastuussa kotoa lähtemisestä ja uuden kodin perustamisesta vaimonsa kanssa. Heistä kahdesta tuli yksi liha – toisin sanoen he eivät olleet enää kaksi itsenäistä, erillistä yksilöä, vaan yksi koti (1. Moos. 2:24).

Kaikkialla Raamatussa näemme ajatuksen, että avioliitto edustaa suhdetta, joka Jumalalla on kansansa kanssa. Malakia 2:14:ssä ja Sananlaskujen 2:17:ssä avioliittoa kuvataan liittosuhteena. Hooseassa Jumala sanoo kihlaavansa kansansa itselleen avioliitossa (2:19-20). Uudessa testamentissa Paavali kuvailee avioliittoa eräänlaisena Kristuksen suhteesta kirkkoonsa (Ef. 5:22-32).



Koska avioliitto on tärkeä ja mitä se kuvaa, ei ole yllättävää, että Jumala asettaa ankarat rajat avioerolle. Mooseksen kirjan 24. luvussa hahmotellaan joitain ohjeita avioerosta (jakeet 1-4), mutta ne ovat niin yleisiä, että ne olivat avoimia merkittäville vaihteluille rabbiinisessa tulkinnassa. Jotkut rabbit pohjimmiltaan opettivat, että avioero voi tapahtua mistä tahansa syystä, kun taas toiset kannattivat tiukempia rajoja. Jeesus osoitti, että Mooseksen laki ei oikeuta avioeroa, vaan pikemminkin rajoittaa sitä (Matt. 19:3-9). Mooses salli avioeron vain tiedostaen, että syntinen luontomme vaatisi sitä (sydämenne kovuuden vuoksi). Jeesuksen näkemys avioliiton pysyvyydestä käy selväksi Matteuksen evankeliumissa 5:31-32, jossa Hän sanoo, että ainoa mahdollinen oikeutus on aviorikos.



Ajatus siitä, että hylkääminen on mahdollinen oikeutus avioerolle, tulee Paavalin kirjeestä korinttolaisille (1. Kor. 7:10-16). Todettuaan, että Jeesuksen nimenomainen opetus aiheesta on, että avioeroa ei saa tapahtua, Paavali käsittelee tilannetta, josta Herralla ei ollut erityisiä sanoja. Paavalin sanoja tässä, joita esipuhuu loput minä, en Herra, sanon…, ei pidä pitää yhtään vähemmän Pyhän Hengen innoittamana. Jakeessa 15 Paavali sanoo, että jos uskovainen on naimisissa ei-uskovan kanssa, jos epäuskoinen päättää erota suhteesta, uskovalla ei ole velvollisuutta vaatia avioliiton jatkamista. Tuon jakeen viimeiset sanat selittävät miksi – Jumala on kutsunut meidät rauhaan. Avioliitto, joka säilyy ehjänä toisen kumppanin halusta erota huolimatta, ei varmasti ole rauhallinen.

Perinteisesti reformoitu oppi on, että avioero tulisi varata vain uskottomuuden syistä. Se tosiasia, että jokin on laillista, ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi paras tapa toimia (ks. 1. Kor. 6:12). Avioliitto on inhimillisin ihmissuhteista (siis Mooseksen kirjan 2:n yhden lihan julistus). Vastaavasti sanat avioerosta sekä hepreaksi että kreikaksi ovat erittäin vahvoja, mikä osoittaa suhteen todellista katkeamista. Raamatun avioliittomallin on toistuvasti osoitettu menestyvän yhteiskunnissa yleisesti. Vahvat avioliitot rakentavat vahvoja perheitä, ja vahvat perheet rakentavat vahvoja kirkkoja ja vahvoja yhteisöjä. Vaikka avioero on joissain tapauksissa sallittua, todella raamatullinen toimintatapa olisi nuhtella, odottaa parannusta, tarjota anteeksianto ja tulla sovintoon (ks. Matt. 18:15-17).



Top