Kuinka kauan Abraham ja Saara joutuivat odottamaan Iisakia?

Kuinka kauan Abraham ja Saara joutuivat odottamaan Iisakia? Vastaus



Mooseksen kirja 12 aloittaa tarinan Abrahamista (silloin Abramista) ja hänen hedelmättömästä vaimostaan ​​Saarasta. Jakeet 1–4 tallentavat Jumalan ensimmäiset sanat hänelle hänen jälkeläistensä kotimaasta. Vaikka pojan lahjaa ei mainita suoraan tässä ensimmäisessä tiedonannossa, Jumala vihjasi suunnitelmaansa Abramia varten. Abraham oli 75-vuotias, kun hän sai ensimmäisen lupauksen, ja 1. Moos. 21:5 kertoo meille, että hän oli 100-vuotias, kun Iisak syntyi. Saara oli 90-vuotias. Niinpä Abraham ja Saara odottivat 25 vuotta Jumalan lupauksen täyttymistä.

Tuona 25 vuoden aikana siitä hetkestä, jolloin Abramille luvattiin poika ja Iisakin syntymä, Abramilla ja Saaralla oli tiettyjä ajatuksia siitä, kuinka he voisivat helpottaa lupauksen pitämistä. Yksi oli, että Abrahamin taloudenhoitaja Elieseristä tulisi Abrahamin perheen perillinen (1. Moos. 15:2–3). Toinen ajatus oli, että Abraham voisi saada perillisen Saaran orjan Hagarin pojan kautta (1. Moos. 16:1–2). Molemmissa tapauksissa Jumala hylkäsi nuo miehet Aabrahamin perillisinä ja osoitti Abrahamille ja Saaralle lupauksen kirjaimellisen, ihmeellisen täyttymyksen.



Abrahamia kutsutaan uskon isäksi (Room. 4:11–12), koska hän vastasi Jumalalle sekä jättäessään kotimaansa että vastaanottaessaan pojan vanhuudellaan. Mooseksen kirja 15:4–5 kuvailee jälleen Jumalan lupausta Abrahamille, että hänen jälkeläisensä olisivat kuin meren hiekka. Vaikka Abraham oli vanha eikä hänellä ollut poikia, hän ei koskaan epäillyt, etteikö Jumala tekisi niin kuin lupasi. Hän ei ymmärtänyt, kuinka sellainen voisi olla mahdollista, mutta hän hyväksyi nöyrästi Jumalan sanan totuutena. Marialla oli sama vastaus, kun enkeli Gabriel kertoi hänelle, että hänestä tulisi Messiaan äiti (Luuk. 1:26–38). Hän ei ymmärtänyt, kuinka tällainen asia voi olla mahdollista, koska hän oli neitsyt. Mutta hän ei koskaan epäillyt, etteikö Jumala tekisi niin kuin Hän sanoi. Tämä vastaus on sellainen usko, joka miellyttää Jumalaa (Heprealaisille 11:6).



Mooseksen kirja 15:6 paljastaa totuuden, että pelastus tulee uskon kautta, ilman tekoja: Abram uskoi Herraa, ja hän luetteli sen hänelle vanhurskaudeksi. Roomalaiskirje 4:3–5 ja Galatalaiskirje 3:5–7 tarkentavat tätä totuutta. Aivan kuten Aabraham laskettiin vanhurskaaksi ennen kuin hän teki mitään ylistyksen arvoista, niin meidätkin lasketaan vanhurskaiksi yksinkertaisesti uskomalla, että Jeesuksen Kristuksen uhri on riittävä maksu synneistämme (2. Kor. 5:21).

Tuo usko saa kuitenkin aikaan tekoja, jotka vahvistavat sen. Jaakob 2:14–18 auttaa meitä ymmärtämään, millainen usko Abrahamilla oli. Se oli usko, joka toimi. Hän liikkui, koska Jumala käski liikkua. Hän luotti, koska Jumala käski luottaa. Hän valmistautui toivottamaan tervetulleeksi pojan, koska Jumala lupasi hänelle pojan. Toimimalla uskonsa mukaan Aabraham osoitti luottavansa Jumalaan, ja tämä luottamus kirjattiin hänen tililleen. Hänen uskonsa Jumalan lupauksiin näki hänet vuosien odotuksen läpi. Hän ei koskaan epäillyt Jumalan hyvyyttä tai Hänen sanaansa, ja siksi Jumala piti häntä vanhurskaana.



Top