Onko apostolinen peräkkäisyys raamatullista?

Onko apostolinen peräkkäisyys raamatullista? Vastaus



Apostolisen sukupolven oppi on usko, että 12 apostolia siirsivät valtansa seuraajilleen, jotka sitten siirsivät apostolisen auktoriteetin seuraajilleen, jatkuen läpi vuosisatojen, aina tähän päivään asti. Roomalaiskatolinen kirkko näkee Pietarin apostolien johtajana, jolla on suurin auktoriteetti, ja siksi hänen seuraajallaan on suurin auktoriteetti. Roomalaiskatolinen kirkko yhdistää tämän uskomuksen käsitykseen, että Pietarista tuli myöhemmin Rooman ensimmäinen piispa ja että Pietaria seuranneet roomalaiset piispat hyväksyttiin varhaiskirkon keskuudessa kaikkien kirkkojen keskeiseksi auktoriteetiksi. Apostolinen sukupolvi yhdessä Pietarin ylivallan kanssa apostolien joukossa johtaa siihen, että Rooman piispa on katolisen kirkon korkein auktoriteetti – paavi.




Kuitenkaan missään Raamatussa Jeesus, apostolit tai kukaan muu Uuden testamentin kirjoittaja ei esittänyt ajatusta apostolisesta peräkkäisyydestä. Lisäksi Pietaria ei esitetä ylimpänä muihin apostoleihin nähden. Apostoli Paavali itse asiassa nuhtelee Pietaria, kun Pietari johti muita harhaan (Gal. 2:11-14). Kyllä, apostoli Pietarilla oli merkittävä rooli. Kyllä, ehkä apostoli Pietari oli apostolien johtaja (vaikka Apostolien teot mainitsevat apostoli Paavalin ja Jeesuksen veljen Jaakobin olevan myös huomattavia johtotehtäviä). Joka tapauksessa Pietari ei ollut muiden apostolien komentaja tai korkein auktoriteetti. Vaikka apostolinen sukcessio voitaisiin osoittaa Raamatun avulla, mitä se ei voi, apostolinen sukcesio ei johtaisi siihen, että Pietarin seuraajat olisivat ehdottoman ylivoimaisia ​​muihin apostolien seuraajiin nähden.

Katoliset viittaavat siihen, että Mattias valittiin Juudaksen tilalle kahdestoista apostolina Apostolien tekojen luvussa 1 esimerkkinä apostolisesta peräkkäisyydestä. Vaikka Mattias todellakin seurasi Juudasta apostolina, tämä ei missään nimessä ole peruste apostolisen peräkkäisyyden jatkamiselle. Mattiaan valinta Juudaksen tilalle on vain perustelu sille, että kirkko korvaa jumalattomat ja uskottomat johtajat (kuten Juudas) jumalisilla ja uskollisilla johtajilla (kuten Mattias). Missään Uudessa testamentissa yhdestäkään kahdestatoista apostolista ei ole kirjattu siirtävän apostolista valtaansa seuraajilleen. Missään ei kukaan apostoleista ennusta välittävänsä apostolista auktoriteettiaan. Ei, Jeesus määräsi apostolit rakentamaan kirkon perustusta (Ef. 2:20). Mikä on apostolien rakentaman kirkon perusta? Uusi testamentti – muistiinpano apostolien teoista ja opetuksista. Kirkko ei tarvitse apostolisia seuraajia. Kirkko tarvitsee apostolien opetukset tarkasti muistiin ja säilytettynä. Ja juuri sen Jumala on antanut Sanassaan (Ef. 1:13; Kolossalaiskirje 1:5; 2. Timoteukselle 2:15; 4:2).



Lyhyesti sanottuna apostolinen peräkkäisyys ei ole raamatullista. Apostolisen sukupolven käsitettä ei koskaan löydy Raamatusta. Raamatusta löytyy se, että tosi kirkko opettaa mitä Raamattu opettaa ja vertaa kaikkia oppeja ja käytäntöjä Raamattuun määrittääkseen mikä on totta ja oikein. Roomalaiskatolinen kirkko väittää, että jatkuvan apostolisen auktoriteetin puute johtaa opilliseen hämmennykseen ja kaaokseen. On valitettava totuus (jonka apostolit tunnustivat), että vääriä opettajia nousisi (2. Piet. 2:1). On myönnettävä, että korkeimman auktoriteetin puute ei-katolisten kirkkojen keskuudessa johtaa moniin erilaisiin Raamatun tulkintoihin. Nämä tulkinnalliset erot eivät kuitenkaan johdu Raamatun epäselvyydestä. Pikemminkin ne ovat seurausta jopa ei-katolisista kristityistä, jotka jatkavat katolista perinnettä tulkita Raamattua omien perinteidensä mukaisesti. Jos Raamattua tutkitaan kokonaisuudessaan ja sen oikeassa yhteydessä, totuus voidaan määrittää helposti. Opin erimielisyydet ja kirkkokunnalliset ristiriidat ovat seurausta siitä, että jotkut kristityt kieltäytyvät hyväksymästä sitä, mitä Raamattu sanoo – eivät johdu siitä, etteikö ole olemassa ylintä auktoriteettia tulkita Raamattua.



Yhdenmukaisuus pyhien kirjoitusten opetuksen kanssa, ei apostolinen peräkkäisyys, on kirkon totuuden määräävä tekijä. Se, mitä Raamatussa mainitaan, on ajatus, että Jumalan sanan oli oltava opas, jota seurakunnan oli noudatettava (Apt. 20:32). Raamatun piti olla erehtymätön opetuksen ja harjoituksen mittapuikko (2. Timoteukselle 3:16-17). Raamattuun opetuksia on verrattava (Ap.t. 17:10-12). Apostolinen auktoriteetti välitettiin apostolien kirjoitusten kautta, ei apostolisen sukupolven kautta.

Top