Onko pyhä edes mahdollista, koska vain Jumala on pyhä?

Onko pyhä edes mahdollista, koska vain Jumala on pyhä? Vastaus



Pyhyys ei ole vain kristityn mahdollisuus; pyhyys on a vaatimus . Ilman pyhyyttä kukaan ei näe Herraa (Heprealaisille 12:14). Ero Jumalan ja meidän välillä on siinä, että Hän on luonnostaan ​​pyhä, kun taas me toisaalta tulemme pyhiksi vain suhteessa Kristukseen ja me vain kasvamme käytännöllisyydessämme hengellisesti kypsyessämme. Uusi testamentti korostaa takaa-ajoa pyhyydestä tässä maailmassa ja lopullisessa saavuttaminen pyhyydestä tulevassa maailmassa.

Olla pyhä tarkoittaa sitä, että meidät on ennen kaikkea asetettu kunnialliseen käyttöön. Olimme kerran tyhmiä, tottelemattomia, harhaan johdettuja, erilaisten intohimojen ja nautintojen orjia. . . Jumala meidän Vapahtajamme. . . pelasti meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen tähden, vaan oman armonsa mukaan, uudestisyntymisen ja Pyhän Hengen uudistamisen pesun kautta (Tiitus 3:3-5; vrt. 1. Kor. 6:11). Herra teki aloitteen vetääkseen meidät pois entisestä elämäntyylistämme. Hän pelasti meidät, puhdisti meidät ja erotti meidät vanhurskaudeksi. Jos olemme uskoneet Kristukseen pelastuksemme, olemme Pyhän Hengen uudestisyntymisen kautta pestyjä ja erotetut maailmasta jumalisuuteen (ks. Room. 12:2).



Pyhyyden tavoittelu ei kuitenkaan pääty, kun tulemme Kristuksen luo. Itse asiassa se vasta alkaa! On olemassa aseman pyhyyttä, jonka perimme uudestisyntyessä, ja käytännöllistä pyhyyttä, jota meidän on aktiivisesti tavoiteltava. Jumala odottaa meidän harjoittavan pyhyyden elämäntapaa (1. Piet. 1:14-16) ja käskee meitä puhdistamaan itsemme kaikesta lihan ja hengen saastaisuudesta ja täydentämään pyhyyttä Jumalan pelossa (2. Kor. 7:1 NASB). Pyhyyden tuominen täydellisyyteen tarkoittaa, että meidän tulee lisätä hengellistä hedelmällisyyttä joka päivä. Meidän tulee pitää itseämme kuolleina synnille (Room. 6:11) ja kieltäytyä palaamasta takaisin entiseen elämäntapaamme. Tällä tavoin me puhdistamme [itsemme] siitä, mikä on häpeällistä, ja tulemme kunnialliseen käyttöön tarkoitettuja astioita, jotka on erotettu pyhäksi, herralle hyödylliseksi. . . jokaisesta hyvästä työstä (2 Timoteukselle 2:21). Pyhyys on jokaisen tosi kristityn merkki (1. Joh. 3:9-10).



Pyhien elämäntapojen kehittäminen ei tarkoita sitä, että meidän on laadittava luettelo suosituksista ja kielloista elää. Olemme vapaita lain kirjaimesta, joka tappaa (2. Kor. 3:6) ja elämme nyt Pyhän Hengen käskyjen mukaan (Gal. 5:16-18).

Meille sanotaan: Auta omaa pelastustasi pelolla ja vavistuksella, sillä Jumala on se, joka sinussa vaikuttaa, sekä tahdon että työskentelyn hyväksi (Filippiläisille 2:12-13). Tässä jakeessa näemme Jumalan ja Hänen lastensa välisen yhteistyön pyhityksessä. Selvitämme, mitä Jumala tekee meissä, koska Jumalalla on aikajana niille hyveille, joita Hän haluaa kehittää elämässämme. Meidän velvollisuutemme on antaa periksi Hänen toiveilleen, keskittyen ja suurella huolella työstää niitä asioita, jotka Hän saa kasvamaan meissä. Pyhyyttä ei saada loppuun elämässämme ilman meidän ponnistelujamme. Meidät on kutsuttu osallistumaan Jumalan työhön meissä. Meitä ei kanneta taivaisiin kukkapenkeillä, kuten vanha hymni sanoo.



Tämä on ehkä tärkein opetus, jonka voimme oppia kristittyinä. Jumalan perimmäinen toive kansaansa kohtaan on, että me olisimme pyhiä – Hänen Poikansa Jeesuksen kuvan mukaisia ​​(Room. 8:29; 1. Tessalonikalaiskirje 4:3-4). Pyhyys on Jumalan tahto elämäämme varten.

Tietenkin liha on heikko (Mark. 14:38). Kukaan meistä ei saavuta synnitöntä täydellisyyttä tässä maailmassa, mutta Jumala on varannut syntimme. Jos tunnustamme syntimme, hän on uskollinen ja vanhurskas ja antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä (1. Joh. 1:9). Pyrkimyksemme pyhyyteen tässä maailmassa sisältää päivittäisen synnin tunnustamisen ja hylkäämisen (ks. Hepr. 12:1-3).

Jumala auttaa meitä heikkoudessamme antamalla meille Pyhän Henkensä, joka paljastaa meille Kristuksen mielen ja mahdollistaa hänen tahtonsa toteuttamisen (1. Kor. 2:14-16; Filippiläisille 2:13). Kun annamme periksi Hengelle, meistä tulee hedelmää kantavia kristittyjä, jotka tuottavat sadon, josta Jumala on mielissään (Galatalaisille 5:22-23). Toisaalta, kun tukahdutamme Pyhän Hengen työn kapinoimalla vastaan ​​Hänen tahtonsa meidän puolestamme, tukahdutamme Jumalan suunnitelman, sabotoimme omaa hengellistä kasvuamme ja murrutamme Pyhän Hengen (Ef. 4:30).

Jos Jumala oli kyllin armollinen lunastaakseen meidät synnistä ja kuolemasta ja antaakseen meille uuden elämän Kristuksessa, niin vähintä mitä voimme tehdä, on tarjota elämämme takaisin Hänelle täydellisessä antautumisessa ja pyhyydessä, mikä on meidän hyödyksemme (vrt. 5. Moos. 10: 13). Jumalan armon ansiosta meidän tulee olla eläviä, pyhiä ja Jumalalle miellyttäviä uhreja (Room. 12:1; vrt. 5. Moos. 10:13). Eräänä päivänä taivaassa olemme vapaita synnistä ja kaikista sen vaikutuksista. Siihen asti kiinnitämme katseemme Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydellisyyteen, ja jatkamme rotumme juoksemista (Heprealaisille 12:2).

Top