Mitä ei ole kaukana minusta tarkoittaa Psalmissa 22:11?

Mitä ei ole kaukana minusta tarkoittaa Psalmissa 22:11? Vastaus



Psalmi 22 noudattaa tyypillistä avunpyyntö- tai valituspsalmin mallia. Kuten monet muut tähän luokitukseen kuuluvat (katso Psalmi 2:1; 10:1; 13:1–2; 52:1; 74:1), psalmista huutaa Jumalalta apua, mutta tuntee itsensä hylätyksi, koska Jumala ei vastaa hänelle. Psalmissa 22 Daavid tunnustaa Herran läsnäolon syntymästään lähtien ja vetoaa sitten Jumalaan, jotta hän pysyisi hänen lähellään nyt: Sinuun on minut heitetty syntymästäni asti, ja äitini kohdusta lähtien sinä olet ollut minun Jumalani. Älä ole kaukana minusta, sillä hätä on lähellä, eikä ole ketään auttajaa (Psalmi 22:10–11, ESV).

Kärsimyksensä ja vaikeutensa keskellä Daavid tietää, ettei kukaan muu kuin Jumala voi auttaa häntä. Hänen vetoomuksensa toistaa Jobin hänen kurjuutensa ja tuskansa aikana: Sinun kätesi muovasivat minut ja loivat minut. Käännytkö nyt ja tuhoatko minut? Muista, että muovasit minut kuin savea. Muutatko minut nyt taas tomuksi? (Job 10:8–9).



Älä ole kaukana minusta tai, myönteisesti sanottuna, tule lähelleni, on klassinen valitus, joka löytyy kaikkialta psalmeista: Oi Jumala, älä pysy poissa. Jumalani, ole hyvä ja kiirehdi auttamaan minua (Psalmi 71:12, NLT). Psalmissa 38:21–22 psalmista rukoilee: Älä hylkää minua, HERRA. Älä seiso etäällä, Jumalani. Tule nopeasti auttamaan minua, Herra, pelastajani (NLT; katso myös Psalmi 35:22).



Daavidin tilanne psalmissa 22 on profeetallinen esikuva Jeesuksen Kristuksen kärsimyksestä ja kuolemasta. Daavidin ahdistunut valitus alkaa näin: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Miksi olet niin kaukana pelastamasta minua, niin kaukana tuskan huudoistani? Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, yöllä, mutta en löydä lepoa (Psalmi 22:1-2). Daavidin huuto heijastaa juuri Herran sanoja ristiltä: Noin kello kolmelta iltapäivällä Jeesus huusi kovalla äänellä: 'Eli, Eeli, lema sabaktani?' (mikä tarkoittaa 'Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?' ) (Matteus 27:46).

Daavid etsii apua Jumalalta, mutta ei saa välitöntä vastausta. Taas Psalmissa 22:19 Daavid rukoilee: Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana minusta. Olet vahvuuteni; tule nopeasti auttamaan minua. Herran ilmeinen viive vastaamisessa saa Daavidin tuntemaan, että Jumala on kaukana. Kuten monet muutkin psalmit, tämä psalmi ilmaisee liikuttavasti tuttuja tunteita, joita ihmiset kokevat ollessaan yksin ja ahdistuneina. Saatamme tietää päässämme, että Jumala on lähellä. Olemme tunteneet Hänen läsnäolonsa koko elämämme, mutta kuitenkin rukoilemme: Älä ole kaukana minusta, Herra, sillä juuri sillä hetkellä Jumala näyttää etäiseltä.



Jeesus itse liittyi maan päällä olevien uskovien joukkoon heidän yksinäisessä ahdingossa. Hänestä tuli yksi kanssamme kärsimyksissämme. Hänkin huusi Jumalalle: Miksi hylkäsit minut? Siksi meidän ei pitäisi hävetä rukoilla Jumalaa, älä vaikene. Oi Herra, älä ole kaukana minusta (Psalmi 35:22, NKJV). Jos Jumala ei välittänyt tällaisista Daavidin, Jobin ja Hänen oman Poikansa pyynnöistä, Hän ei välitä siitä, kun olemme rehellisiä ja haavoittuvia, kun tulemme Hänen luokseen syvän tarpeemme hetkinä.

Englanniksi 'ole kaukana minusta' voisi ilmaista luonnollisemmin, pysy lähelläni tai pysy lähelläni. Daavid tunnustaa usein rukouksissaan Jumalan läheisyyden: HERRA on lähellä kaikkia, jotka häntä avukseen huutavat, kaikkia, jotka huutavat häntä avukseen totuudessa (Psalmi 145:18; ks. myös Psalmi 119:151; 34:18). Jopa synkimmässä epätoivossaan Daavid tietää, että todellisuudessa Jumala on lähellä: Sillä hän [Herra] ei ole sivuuttanut tai vähätellyt tarvitsevien kärsimystä. Hän ei ole kääntänyt selkänsä heille, vaan on kuunnellut heidän avunhuutojaan (Psalmi 22:24, NLT). Daavid kestää sinnikkyyttä, ja ennen rukouksensa loppua hänen sydämensä kohoaa luottavaiseen palvontaan. Hän voi tunnustaa, että kaikki, jotka etsivät HERRAa, ylistävät häntä. Heidän sydämensä iloitsee iankaikkisesta ilosta (Psalmi 22:26, ​​NLT).

Top