Mitä Raamattu sanoo altruismista?

Mitä Raamattu sanoo altruismista? Vastaus



Altruismi on epäitsekästä huolta toisten hyvinvoinnista. Epäitsekäs ihminen antaa runsaasti aikaa ja resursseja ilman omaa hyötyä ja usein henkilökohtaisella riskillä. Raamatun pääteema on jumalallinen altruismi. Jo Mooseksen lakiin asti Raamattu kertoo Jumalan halusta, että Hänen kansansa huolehtisi leskeistä, orvoista ja köyhistä yhteisöissään (5. Moos. 26:12; Psalmi 68:5; Sakarja 27:10). Uudessa testamentissa Jaakobin kirje 1:27 sanoo: Uskonto, jonka Isämme Jumala hyväksyy puhtaana ja virheettömänä, on tämä: huolehtia orvoista ja leskistä heidän hädässään ja varjella itseään maailman saastuttamasta.

Altruismia opetetaan kaikkialla Raamatussa monin eri tavoin. Ensinnäkin Jumala käski, että Hänen kansansa rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi (3. Moos. 19:18, 34; Galatalaisille 5:14). Sitten Jeesus esitti altruismin maan päälläolovuosinaan (Matt. 7:12; Markus 10:42–45; Joh. 13:3–5). Ja Uuden testamentin kirjoittajat toistavat tätä teemaa kehottaen kristittyjä olemaan tekemättä mitään itsekkyydestä tai tyhjästä omahyväisyydestä, vaan nöyrällä mielellä pitäen toisianne tärkeämpänä kuin itseänne; älä katso vain omia henkilökohtaisia ​​etujasi, vaan myös muiden etuja (Filippiläisille 2:3–4). Paavali selitti, että kristittyjen täytyy oppia omistautumaan hyvän tekemiseen voidakseen huolehtia kiireellisistä tarpeista eivätkä elää tuottamatonta elämää (Tiitus 3:14).



Tabitha (tunnetaan myös nimellä Dorkas) on esimerkki altruistisesta henkilöstä (Ap.t. 9:36–39). Tämä varhaiskristitty Joppessa vietti päivänsä auttaen apua tarvitsevia, ja hänen kuoltuaan monet ihmiset tulivat kertomaan kaikesta, mitä hän oli tehnyt. He surettivat hänen ennenaikaista kuolemaansa niin, että he kutsuivat Pietarin, joka herätti hänet kuolleista (Apt. 9:40–41). Jeesuksen vertaus laupiaasta samarialaisesta kertoo tarinan altruismista toiminnassa (Luuk. 10:25–37). Samarialaisella ei ollut henkilökohtaista tarkoitusta, kun hän ryhtyi kaikin tavoin hoitamaan haavoittunutta muukalaista. Hän ei saanut apuaan, ja itse asiassa hän kantoi hyvän tekemisen taloudelliset kustannukset.



Julkisissa hyväntekeväisyysnäytöksissä on hieno raja todellisen altruismin ja showman taiteen välillä. Huolimatta yrityksistään antaa anonyymisti ja yksityisesti, epäitsekkäät ihmiset tunnetaan hyvistä teoistaan ​​ja heitä rakastetaan ja arvostetaan yleensä suuresti. Mutta juuri tämä vastaus on palkinto sinänsä, ja se houkuttelee joskus emotionaalisesti tarvitsevia ihmisiä, jotka väsyvät yrittäessään näyttää epäitsekkäältä yksinkertaisesti ansaitsemansa ihailun vuoksi. Jeesus nuhteli fariseuksia heidän avoimesta hurskaudestaan, kun heidän sydämensä oli täynnä ylpeyttä ja ahneutta (Matt. 6:3–5, 16, 18).

Altruismi ei etsi tunnustusta tai takaisinmaksua. Jopa vihollisillemme meidän tulee antaa altruistisesti odottamatta saavamme mitään takaisin (Luuk. 6:35). Altruismi välttää hyveen ilmaisemisen. Se ei julkaise tusinaa kuvaa hyvistä teoistaan ​​sosiaalisessa mediassa herättääkseen tykkäyksiä ja kommentteja. Altruismi palvelee hiljaa ja huomaamattomasti, tietääkö kukaan muu koskaan. Jeesus sanoi: Varo harjoittamasta vanhurskauttasi muiden edessä, jotta he näkisivät sinut. Jos teet niin, et saa palkkaa Isältäsi, joka on taivaassa. Kun siis annat apua tarvitseville, älä julista sitä trumpeteilla, kuten ulkokullatut tekevät synagogissa ja kaduilla, jotta muut kunnioittaisivat sinua. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa kokonaisuudessaan. Mutta kun annat apua tarvitsevalle, älä anna vasen kätesi tietää, mitä oikea kätesi tekee (Matt. 6:1-3). On hyvä, kun muut näkevät altruismimme ja inspiroituvat tekemään samoin. Mutta kun motiivimme ovat itsekkäitä, emme harjoita todellista altruismia.



Ihmissydän ei kykene puhtaaseen altruismiin, koska se on oletuksena itsensä etsivä ja ylpeä (Jeremia 17:9). Vaikka voimme harjoitella itseämme käyttäytymään epäitsekkäällä tavalla, motiivimme ovat usein tuntemattomia edes meille. Jumala näkee kuitenkin sydämemme ja tuomitsee tekomme sen mukaan, mitä Hän sieltä löytää. Meillä on mahdollisuus elää epäitsekkäästi, kun suurin tavoitteemme on miellyttää taivaallista Isäämme. Kun Pyhä Henki hallitsee meitä, meitä vedetään altruistisiin tekoihin rakkaudesta Herraa kohtaan (Gal. 2:20; Kolossalaiskirje 1:10). Jopa Jeesus itse sanoi, että Poika ei voi tehdä mitään yksin; hän voi tehdä vain sen, mitä hän näkee Isänsä tekevän, koska mitä tahansa Isä tekee, myös Poika tekee (Joh. 5:19; vrt. 8:28-29). Altruismi alkaa Jumalasta ja heijastuu meihin, kun heijastamme Hänen hyvyyttään.

Top