Mitä Raamattu sanoo tähtitiedestä?

Mitä Raamattu sanoo tähtitiedestä? Vastaus



Tähtitiede on tiedettä, joka tutkii taivaan ja siinä olevien esineiden ominaisuuksia ja on sellaisenaan omistettu osan Jumalan luomakunnan analysointiin. Mooseksen kirjan 1:1 julistaa, että alussa Jumala loi taivaat ja että luomistoimiensa neljäntenä päivänä Jumala loi kaksi suurta valoa – suuremman valon hallitsemaan päivää ja pienemmän valon hallitsemaan yötä. Hän teki myös tähdet (1. Moos. 1:16). Siksi Raamattu opettaa, että taivaiden ja kaikkien niihin sisältyvien tähtitieteellisten kappaleiden alkuperä on Jumala itse, kaiken Luoja.

Raamattu ei kuvaa Herraa vain taivaiden Luojana, vaan myös niiden hallitsijana ja ylläpitäjänä, joka tukee kaikkea voimakkaalla sanallaan (Heprealaisille 1:3). Psalmi 102:25-26 muistuttaa meitä siitä, että taivaat ovat sinun kättesi työtä. Ne tuhoutuvat, mutta sinä pysyt… Kuten vaatteet, muutat ne ja ne heitetään pois. Jesaja kertoo meille, että Jumala ojentaa taivaat kuin katos ja levittää ne kuin teltta asuakseen, ja nykyajan käyttö viittaa siihen, että vielä tänäkin päivänä Jumala jatkaa vuorovaikutusta taivaallisen luomuksensa kanssa ja tukee sitä (Jesaiah). 40:22). Taas näemme, että hän, joka loi Plejadit ja Orionin, joka muuttaa pimeyden aamunkoittoon ja pimentää päivän yöksi...Herra on hänen nimensä (Aamos 5:8). Tämä säe viittaa Herraan tähtikuvioiden Luojana ja Häneen, joka järjestää siirtymät päivän ja yön välillä. Herra säilyttää siten täydellisen hallinnan taivaissa ja tukee niitä voimallaan heidän päivittäisessä ja vuotuisessa rytmeissä.



Lisäksi taivaat ovat väline, jota Jumala käyttää selkeästi ja erehtymättä kertomaan olemassaolostaan, voimastaan ​​ja kirkkaudestaan. Daavid kertoo meille, että taivaat julistavat Jumalan kunniaa; taivas julistaa hänen kättensä työtä (Psalmi 19:1). Apostoli Paavali korostaa tätä asiaa; vaikka hän ei nimenomaisesti mainitse taivaita, hän tekee selväksi, että maailman luomisesta lähtien Jumalan näkymättömät ominaisuudet – hänen ikuinen voimansa ja jumalallinen luontonsa – ovat olleet selvästi nähtävissä, ja ne on ymmärretty siitä, mitä on tehty (Room. 1:20). Siksi taivaat jättävät ihmiskunnan ilman tekosyytä epäuskolleen Jumalan olemassaoloon ja voimaan, sillä Jumala on tehnyt sen heille selväksi (Room. 1:19).



Mikä sitten on oikea vastaus siihen, mitä tähtitiede kertoo meille maailmankaikkeudesta? Löydämme esimerkillisen vastauksen Jumalan taivaalliseen luomiseen psalmista 8: Kun ajattelen taivaasi, sormiesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen, mikä on ihminen, että muistat hänet, poikaa ihmisestä, että välität hänestä?...Oi Herra, meidän Herramme, kuinka majesteettinen onkaan sinun nimesi kaikessa maassa! (Psalmit 8:3-4, 9). Maailmankaikkeus muistuttaa meitä omasta merkityksettömyydestämme verrattuna Jumalan suuruuteen, mutta samalla se julistaa meille nöyryyttävän ja hämmästyttävän totuuden, että Hän välittää meistä. Raamatullinen astronomian ymmärrys osoittaa siksi sen Jumalan kirkkauden ja armon, joka loi, ylläpitää ja hallitsee maailmankaikkeutta. Tämän oivalluksen vakavuus saa meidät palvomaan.

Top