Mitä Raamattu sanoo hoidosta?

Mitä Raamattu sanoo hoidosta? Vastaus



Ammattimaisen terveydenhuollon maailmassa hoitoon kuuluu minkä tahansa sairauden havaitseminen, ehkäiseminen tai hoitaminen lääkärin, sairaanhoitajan tai muun terveydenhuollon työntekijän toimesta. Omaishoitaja voi kuitenkin olla myös kuka tahansa, joka tarjoaa apua ja tukea perheenjäsenelle tai ystävälle, jolla on fyysisiä, psyykkisiä tai kehitystarpeita. Hoitotyötä harjoittavat vanhemmat, jotka kasvattavat pieniä lapsiaan, ystävät, jotka hoitavat vammaista naapuria, ja aikuiset lapset, jotka tuovat iäkkäät vanhempansa luokseen. Sellaisenaan hoitotyö on täysin raamatullista. Vaikka Raamattu ei koskaan käytä sanaa hoitava kuvaamaan epäitsekkäitä rakkauden ja armon tekoja perheenjäseniä ja ystäviä kohtaan, ei ole epäilystäkään siitä, että Raamattu tukee huolenpitoa.

Armo, myötätunto ja epäitsekäs rakkaus ovat kaikkia käyttäytymismalleja, joita Raamatussa ylistetään voimakkaasti. Itse asiassa Jeesuksen maan päällä toimiessaan Hän sanoi sen ajan uskonnollisille johtajille: Minä haluan armoa, en uhria (Matt. 9:13; 12:7; vrt. Hoosea 6:6). Hän huomautti, että fariseukset olivat enemmän huolissaan lain kirjaimen noudattamisesta kuin sen hengen ja merkityksen toteuttamisesta. Armo on ensisijainen tekijä hoidossa – toisen tarpeen näkeminen ja tuosta tarpeesta huolehtiminen.



Jumalan käsky kunnioittaa vanhempiaan sisältää velvollisuuden huolehtia heidän tarpeistaan, kun sen aika tulee. Jeesus nuhteli fariseuksia, joilla oli järjestelmä ohittaa tämä velvollisuus ja siten antaa aikuisten lasten välttää hoitoa: Miksi rikot Jumalan käskyä perinteenne vuoksi? Sillä Jumala sanoi: 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi' ja 'Jokainen, joka kiroaa isäänsä tai äitiään, on tuomittava kuolemaan.' Mutta sinä sanot, että jos joku julistaa, että se, mitä on saatettu käyttää auttamaan isäänsä tai äitiään, on 'pyhitetty'. Jumalalle', he eivät saa 'kunnioittaa isäänsä tai äitiään' sillä. Siten mitätöidät Jumalan sanan perinteenne vuoksi. Te tekopyhät! (Matteus 15:3–7). Fariseukset täyttivät omia taskujaan rahoilla, jotka olisi pitänyt käyttää vanhusten hoitoon, ja Jeesuksen sanat tätä käytäntöä vastaan ​​olivat ankarat.



Myötätunto on Jumalan ominaisuus. Kuten isä lapsilleen, Jumala osoittaa myötätuntoa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät (Psalmi 103:13). Toistuvasti Raamatussa Jumala osoittaa myötätuntoa orvoille, leskelle ja muukalaiselle – ihmisille, jotka olivat avuttomia ja ystävällisiä ja joiden olisi pitänyt olla riippuvaisia ​​aikansa hoitajista – ja käskee huolehtia ja suojella heitä. (2. Moos. 22:22; 5. Moos. 10:18; 14:29; 24:17; 24:19; 24:20; Psalmi 82:3; 10:18; Job 29:12). Jumala yhdistää avuttomien tarpeiden huomioimatta jättämisen äärimmäiseen jumalattomuuteen ja lupaa tuomion niille, jotka kieltäytyvät auttamasta (Psalmi 94:6; Jeremia 5:28; Hesekiel 22:7; Malakia 3:5). Jumala kutsuu itseään orpojen isäksi ja leskien suojelijaksi (Psalmi 68:5; vrt. 146:9).

Hoito vaatii kykyä rakastaa epäitsekkäästi, eikä odottaa mitään vastineeksi. Jeesus opetti, että kun rikkaat pitävät pitoja, heidän ei pidä antaa ystävilleen ja rikkaille naapureilleen, jotka voivat maksaa ne takaisin, vaan köyhille ja köyhille, jotka eivät voi maksaa (Luuk. 14:12). Hän sanoi myös: Ei kenelläkään ole suurempaa rakkautta kuin se, että joku antaa henkensä ystäviensä edestä (Joh. 15:13). Hoito vaatii tällaista rakkautta. Armo, myötätunto ja epäitsekäs rakkaus eivät ole helppoja – inhimillisesti sanottuna niitä on mahdotonta tehdä täysin vanhurskaalla asenteella (Room. 3:10–11). Mutta Jumala on uskollinen antamaan voimaa, iloa ja piristystä, jos pyydämme Häntä (Matt. 7:8; Luukas 11:9–12; Gal. 5:22; 2. Korinttilaisille 9:7). Hänen voimallaan huolehtiminen (ja mikä tahansa muu uskomaton rakkauden saavutus) on enemmän kuin mahdollista (Mark. 9:23; 10:27).



Top