Mitä Raamattu sanoo viestinnästä?

Mitä Raamattu sanoo viestinnästä? Vastaus



Kaksi tärkeintä kommunikaatiotyyppiä ovat ihmisen ja Jumalan sekä ihmisten välinen. Viestintä on muutakin kuin kykyämme puhua, vaan myös kuunnella. Kun kommunikoimme Jumalan kanssa, kommunikoinnin ensimmäinen osa on kuunteleminen. Jumalan ensisijaiset tavat kommunikoida kanssamme ovat Hänen Sanansa (Room. 10:17) ja Pyhän Hengen kautta (Joh. 14:26). Jumala puhuu kaikille uskoville Raamatun välityksellä, mikä on kaikki mitä tarvitsemme varustaaksemme meidät kristilliseen elämään (2. Tim. 3:16). Ymmärtääksemme täysin Jumalan kommunikoinnin kanssamme, meidän tulee olla ahkeria lukemaan, tutkimaan, opettelemaan ulkoa ja mietiskelemään Hänen Sanaansa. Tämän prosessin oikosulkeminen etsimällä Raamatun ulkopuolisia ilmoituksia tai kuulemalla Jumalan ääntä ei ole vain epäraamatullista, vaan se avaa meidät oman langenneen luontomme petokselle (Jeremia 17:9; Sananlaskut 3:5) tai pahempaa demonien petokselle. jotka etsivät aina tunkeutumista mieleemme (1. Piet. 5:8).

Pyhän Hengen kanssamme viestinnän tehtävänä on ensin saada meidät vakuuttuneiksi synnistä (Joh. 16:7-11) ja sitten johdattaa meidät kaikkeen totuuteen (Joh. 16:13). Kun Jeesus lähti, hänen opetuslapsensa olivat suuresti ahdistuneita, koska he olivat menettäneet Hänen lohduttavan läsnäolonsa. Mutta Hän lupasi lähettää Hengen lohduttamaan, lohduttamaan ja ohjaamaan niitä, jotka kuuluvat Kristukselle. Henki myös todistaa hengellemme, että me kuulumme Hänelle, ja siten vakuuttaa meille pelastuksen (Joh. 14:16; 15:26; 16:7). Henki kommunikoi Isän kanssa puolestamme, esirukoillen ja rukoillen puolestamme valtaistuimen edessä, varsinkin kun olemme väsyneitä ja masentuneita emmekä pysty rukoilemaan puolestamme (Room. 8:26).



Ensisijainen tapamme kommunikoida Jumalan kanssa on rukous. Meidän tulee mennä Jumalan tykö rukouksessa kaikista tarpeistamme. Kun meiltä puuttuu jotain, Jumala sanoo, että se ei johdu Hänen kyvyttömyydestään tarjota, vaan siitä, että emme ole ahkeria pyytää tai pyydämme vääristä syistä (Jaak. 4:2-3). Jopa Jeesus rukoili säännöllisesti niiden rajoitusten vuoksi, jotka Hän otti ihmismuodossa (Luuk. 3:21; Markus 1:35; Matteus 26:36). Jeesus ei enää kyennyt kommunikoimaan Jumalan kanssa kasvoista kasvoihin, kuten Hän teki taivaassa, ja rukoili usein ja kiihkeästi palauttaakseen läheisen yhteyden Isään. Meidän tulee seurata Hänen esimerkkiään ja rukoilla jatkuvasti (1. Tessalonikalaiskirje 5:17).



Toiseksi meidän on tutkittava, kuinka kommunikoimme lähimmäistemme kanssa. On sanomattakin selvää, ettei mikään saastainen kommunikaatio saisi karata kristityn huulilta, olipa se sitten pilalla tai tosissaan (Kol. 3:8). Jaakob puhuu tästä aiheesta selvästi Jaak 1:19:ssä, Rakkaat veljeni, huomioi tämä: Jokaisen tulee olla nopea kuuntelemaan, hidas puhumaan ja hidas vihastumaan. Kun puhumme vihassa, emme osoita Jumalan rakkautta. Puhuimmepa sitten perheenjäsenelle tai tuntemattomalle, kommunikaatiomme tulee aina tapahtua rakastavalla tavalla. Muuten todistuksemme vahingoittuu, kuten myös Jeesuksen Kristuksen nimi, kun Hänen kansansa ei pysty vartioimaan kieltään. Paras tapa olla varma, että se, mikä suustamme tulee, on puhdasta, on olla tietoinen siitä, mitä sydämessämme on. Kuten Jeesus muistutti fariseuksia, suu puhuu sydämen tulvasta. Jos sydämemme on täynnä jumalattomuutta, se tulee lopulta esiin puheessamme, vaikka kuinka kovasti yritämme hillitä sitä. Tietenkin tärkeimmän viestimme ihmisille tulisi olla Matteuksen 28:19-20 täyttymys, kun välitämme Jeesuksen Kristuksen evankeliumia maailmalle, jonka on kipeästi kuulla se.

Uskovien tulee jatkuvasti tutkia kommunikaatiotaan. Meidän tulisi harkita uudempien viestintämuotojen, kuten sähköpostin ja tekstiviestien, sävyä. Emme saa koskaan antaa tietokoneen näytön turvallisuuden johtaa meidät koviin tai jumalattomiin sanoihin muita kohtaan. Meidän tulee huomioida kehonkielemme ja ilmeemme myös muita kohtaan. Pelkästään sanojen pidätteleminen on merkityksetöntä, kun kehonkielemme ilmaisee halveksuntaa, vihaa tai vihaa toista kohtaan. Kun olemme mukana keskustelussa, valmistautuessamme puhumaan, meidän tulee kysyä itseltämme nämä kysymykset: Onko se totta (2. Moos. 20:16)? Onko se ystävällistä (Tiitus 3:2)? Onko se tarpeellista (Sananlaskut 11:22)?



Top