Mitä Raamattu sanoo luottamuksellisuudesta?

Vastaus



Luottamuksellisuuden käsite tulee esiin Raamatussa. Kuten vastaavissakin aiheissa, se, onko luottamuksellisuus hyvä tai edes mahdollista, riippuu siitä, keneltä tiedot salataan ja mihin tarkoitukseen. Jotkin yksityiskohdat henkilön elämästä on parempi pitää poissa julkisuudesta, vaikka näiden salaisuuksien paljastaminen olisi meille eduksi. Samalla on joitain asioita, jotka meidän pitäisi ehkä pitää luottamuksellisina, erityisesti itsestämme, jotka olisi parempi tunnustaa ja käsitellä.



On selvää, että on mahdotonta pitää mitään luottamuksellisena Jumalalta. Mikään koko luomakunnassa ei ole piilossa Jumalan silmiltä. Kaikki on paljastettu ja paljastettu hänen silmiensä edessä, jolle meidän on tehtävä tili (Heprealaisille 4:13). Luottamuksellisuus on siis maallinen huolenaihe, mutta se ei ulotu pystysuoraan taivaaseen. Jumala on salaisuuksien paljastaja (Daniel 2:22). Aramin kuningas huomasi tämän kantapään kautta; aina kun hänen joukkonsa yrittivät väijyttää Israelin armeijaa, israelilaiset olivat valmiita heitä vastaan. Aramin kuningas ei voinut ymmärtää, kuinka israelilaiset saivat tiedustelutietonsa, ennen kuin yksi hänen upseereistaan ​​löysi vuodon lähteen: Israelissa oleva profeetta Elisa kertoo Israelin kuninkaalle juuri ne sanat, joita puhut makuuhuoneessasi (2 Kuninkaat 6:12). Niin paljon luottamuksellisuudesta; jos Jumala haluaa jotain tiettäväksi, se tullaan tietämään.





Mielenkiintoista, yleinen synonyymi sanalle luottamuksellisuus On harkintavaltaa . Tämä on järkevää, koska on tärkeää erottaa tiedot, jotka tulisi julkistaa, ja tiedot, jotka tulisi pitää yksityisinä. Harvat ihmiset haluaisivat mennä neuvonantajan tai pastorin puoleen, joka ei pysty säilyttämään luottamuksellisuutta. Ja silti näiden neuvojien on arvioitava, milloin tietoja on jaettava, vaikka toinen henkilö ei sitä haluaisi. Esimerkiksi muille kohdistuvia uhkauksia tai itsensä vahingoittamisen aikomuksia ei voida perustellusti pitää luottamuksellisina. Sananlaskujen kirja, joka ylistää viisauden hyveitä, kannustaa myös harkintaan neljä kertaa viiden ensimmäisen luvun aikana (Sananlaskut 1:4; 2:1; 3:21; 5:2). Raamatullinen kysymys luottamuksellisuudesta ei siis ole se, onko se koskaan hyväksyttävää, vaan se, kuinka tietää, milloin tietty tieto tulisi pitää luottamuksellisina.



Yksi huomioon otettava luottamuksellisuuden näkökohta on se, keneltä pyrimme pitämään tiedot salassa. Ei ole mitään, mitä Jumala ei voisi nähdä, kuulla tai tietää (Psalmit 44:21; 90:8). Joten kaikki yritykset pitää salaisuudet Jumalalta ovat turhia (Jeremia 23:24; Markus 4:22). Lisäksi jokainen teko ja ajatus tulee jonakin päivänä julkisuuteen (Matt. 12:36; 2. Piet. 3:10). Toisaalta jotkut salaisuudet on parempi pitää poissa vihollisiltamme – jotain, mitä Simson ei huomioinut (Tuomarit 16:16–21). Myös armeijaan, lainvalvontaan tai liiketoimintaan liittyvät näkökohdat voivat edellyttää luottamuksellisuutta (Joosua 2:1). Tämä johtuu joissakin tapauksissa siitä, että tieto on kirjaimellisesti muiden ihmisten omistuksessa. Esimerkiksi luottamuksellisten tietojen pettäminen liiketoiminnassa ei eroa merkittävästi varastamisesta.



Elämässämme on tiettyjä osia, joita meitä on nimenomaisesti kehotettu olemaan salailematta, kuten uskomme (Matt. 5:14–16). On myös muita elämämme puolia, jotka ovat vain meidän ja Jumalan välillä (Matt. 6:6), vaikka salassa pidetyt asiat ovat hyviä asioita (Matt. 6:4). Jotain luottamuksellisena pitäminen poissa järkevältä ei välttämättä ole huono asia. Mutta syntiemme tunnustamisen ja parannuksen välttäminen on toinen tarina (1. Kor. 4:2; Sananlaskut 28:13; 1. Piet. 2:16). Onko tieto meidän tai jonkun muun omaa, meidän on kysyttävä: Pidänkö tämän salassa hyvästä syystä?



Raamattu vaatii luottamuksellisuutta joillakin alueilla. Olemme velvollisia kunnioittamaan meille luottamuksellisesti kerrottuja salaisuuksia, ellei ole painavaa syytä olla tekemättä (Sananlaskut 11:13; 12:23). Itse asiassa niitä, jotka eivät osaa pitää salaisuuksia, tulee välttää: juorut pettävät luottamuksen; joten vältä ketään, joka puhuu liikaa (Sananlaskut 20:19). Tarve säilyttää luottamus pätee myös silloin, kun he haastavat muita heidän omasta syntistään (Matt. 18:15). Joosefin ensimmäinen vastaus Marian raskauteen oli hiljainen avioero, joka tehtiin luottamuksellisesti (Matt. 1:19), joka oli hänen vanhurskautensa ansiota.

Luottamuksellisuus ja harkintakyky on tärkeää silloinkin, kun tieto koskee vihollisiamme (Sananlaskut 25:9; 17:9). Jossain vaiheessa saattaa olla tarpeellista tuomita synti julkisesti (1. Tim. 5:20). Mutta tämän ei ole tarkoitus olla ensimmäinen reaktiomme sellaiseen tietoon (Matt. 18:15–17).

Raamatun kannalta on suurta arvoa harkinnanvaraisuudella tietää, milloin jokin pitää pitää yksityisenä ja milloin luovuttaa tiedot muille. Meidän tulee olla erityisen varovaisia ​​kätkemästä henkilökohtaisia ​​salaisuuksia, jotta meidän ei tarvitse käsitellä omaa syntiämme ja kiusausta paljastaa muita vihamielisyydestä tai kostosta. Sen sijaan, että olisimme juoruja (Sananlaskut 16:28; 1. Timoteukselle 5:13) tai liian riidanalaisia ​​(1. Timoteukselle 6:4; 2. Timoteukselle 2:23), meidän tulisi edetä tiellämme tietämällämme. Luottamuksellisuus on tärkeää, mutta se on säilytettävä raamatullisesti järkevällä tavalla.