Mitä Raamattu sanoo pyhityksestä?

Mitä Raamattu sanoo pyhityksestä? Vastaus



Raamatussa sana pyhitys tarkoittaa itsensä erottamista asioista, jotka ovat epäpuhtaita, erityisesti kaikesta, mikä saastuttaisi suhteen täydelliseen Jumalaan. Pyhityksellä on myös pyhityksen, pyhyyden tai puhtauden konnotaatio.

Pyhittymisen tai puhtauden tärkeyttä suhteessamme Jumalaan korostetaan Joosuan kirjan tapaus. Neljänkymmenen vuoden erämaassa viettämisen jälkeen Israelin lapset olivat ylittämässä Jordan-joen Luvattuun maahan. Sitten heille annettiin käsky ja lupaus: Joosua sanoi kansalle: 'Pyhittäkää itsenne, sillä huomenna HERRA tekee ihmeellisiä asioita teidän keskuudessanne' (Joosua 3:5).



Jumalan kansaa käskettiin kylpemään ja vaihtamaan vaatteensa; avioparien piti omistautua kokonaan Herralle (1. Kor. 7:1-6). Tämän komennon merkitys oli, että muinaisina aikoina vettä pidettiin ylellisyytenä, eikä sitä käytetty usein henkilökohtaiseen hygieniaan. Kylpeminen ja vaatteiden vaihto symboloivat uuden alun tekemistä Herran kanssa. Tässä kuvassa on se, että synti on saastaisuus (Psalmi 51:2, 7), ja meidän on puhdistuttava ennen kuin voimme todella seurata Jumalaa.



Kun Israelin lapset vihkiytyivät, he varmistivat Jumalan lupauksista. Herra lupasi tehdä ihmeellisiä asioita heidän keskuudessaan (Joosua 3:5). Aivan kuten Hän avasi Punaisen meren vapauttaakseen heidät Egyptin orjuudesta, Hän avasi Jordan-joen ja vei heidät Luvattuun maahan. Itse asiassa tämä oli vasta niiden ihmeiden alkua, joita Jumala teki heille luvatun maan valloittamisen yhteydessä. Ei ihme, että psalmista julistaa: Sinun tiesi, Jumala, ovat pyhiä. Mikä jumala on niin suuri kuin meidän Jumalamme? Sinä olet Jumala, joka tekee ihmeitä; näytät voimasi kansojen keskuudessa (Psalmi 77:13-14).

Toinen hyvä esimerkki itsensä pyhittämisestä on Daavidin tapaus tunnustaessaan aviorikoksen syntinsä. Hän kylpesi ja vaihtoi vaatteet ennen kuin hän palvoi Herraa (2. Samuel 12:20). Samaa kuvaa käytetään myös Uudessa testamentissa (Kolossalaisille 3:5-14; Ef. 4:26-27).



Raamattu käskee uskovia olemaan pyhä kansa, erillään maailmasta: Lähtekää siis ulos heistä ja erotkaa, sanoo Herra. Älä koske saastaiseen, niin minä otan sinut vastaan ​​(2. Kor. 6:17). Vihittynä oleminen on kriittinen osa suhteemme Jumalaan ja maailman ihmisiin. Paavali sanoo meille: Sen tähden kehotan teitä, veljet, Jumalan armon vuoksi uhraamaan ruumiinne elävänä, pyhänä ja Jumalalle miellyttävinä uhreina – tämä on teidän hengellinen palvontatoiminne. Älä enää mukaudu tämän maailman malliin, vaan muutu mielesi uudistumisen myötä. Sitten voit testata ja hyväksyä, mikä on Jumalan tahto – hänen hyvä, miellyttävä ja täydellinen tahtonsa (Room. 12:1-2).

Toisin sanoen, tosi uskovina Kristukseen, pyhittämisen tekoon kuuluu, että elämämme on elävä uhri Hänelle; olemme täysin erillään maailman saastutuksesta. Joka päivä meidän tulee elää elämäämme pyhänä ja kuninkaallisena pappeutena Jumalan kunniaksi, sillä me olemme nyt Jumalan kansa (1. Piet. 2:9-10).

Top