Mitä Raamattu sanoo epäilystä?

Mitä Raamattu sanoo epäilystä? Vastaus



Epäily on yhteinen kokemus kaikille ihmisille. Jopa ne, jotka uskovat Jumalaan, kamppailevat toisinaan epäilyksen kanssa ja sanovat Markuksen evankeliumin luvun miehen kanssa: Minä uskon; auta minua voittamaan epäuskoni! (jae 24). Joitakin ihmisiä haittaa suuresti epäilys; jotkut pitävät sitä ponnahduslautana elämään; ja muut näkevät sen esteenä, joka on voitettava. Raamatussa on sanottavaa epäilyn syystä ja se tarjoaa esimerkkejä ihmisistä, jotka kamppailivat sen kanssa.



Klassinen humanismi sanoo, että epäilys, vaikka se on epämiellyttävä, on ehdottoman välttämätöntä elämälle. René Descartes sanoi: Jos olisit todellinen totuuden etsijä, on välttämätöntä, että ainakin kerran elämässäsi epäilet kaikkea. Tämä on samanlaista kuin buddhalaisuuden perustaja sanoi: Epäile kaikkea. Löydä oma valosi. Jos otamme vastaan ​​heidän neuvojaan, meidän pitäisi epäillä heidän sanojaan, mikä vaikuttaa melko ristiriitaiselta. Sen sijaan, että ottaisimme vastaan ​​skeptikkojen ja väärien opettajien neuvoja, näemme, mitä Raamatulla on sanottavana.





Epäilyn toimiva määritelmä on luottamuksen puute, epätodennäköisyys. Ensimmäinen epäilyksen ilmaus Raamatussa on 1. Moos. 3:ssa, jolloin Saatana kiusasi Eevaa. Jumala oli antanut selvän käskyn hyvän ja pahan tiedon puusta ja täsmentänyt tottelemattomuuden seuraukset. Saatana sai Eevan mieleen epäilyksen, kun hän kysyi: Sanoiko Jumala todella: 'Älä syö puutarhan puusta'? Hän halusi, että hän ei luottaisi Jumalan käskyyn. Kun hän vahvisti Jumalan käskyn, mukaan lukien seuraukset, Saatana vastasi kieltävästi, mikä on vahvempi epäilys: Et varmasti kuole. Epäilys on Saatanan työkalu saada meidät luottamaan Jumalan sanaan ja pitämään Hänen tuomionsa epätodennäköisenä.



Ettemme usko, että voimme syyttää kaikesta Saatanaa, Raamattu pitää meidät selvästi vastuussa omista epäilyistämme. Kun Sakarjan luona tuli Herran enkeli ja hän kertoi saavansa pojan (Luuk. 1:11-17), hän epäili hänelle annettua sanaa. Hän oletti loogisesti, että hän ja hänen vaimonsa olivat liian vanhoja hankkimaan lapsia, ja vastauksena hänen epäilykseen enkeli sanoi olevansa mykkä siihen päivään asti, jolloin Jumalan lupaus täyttyy (Luuk. 1:18-20). Sakarja epäili Jumalan kykyä voittaa luonnolliset esteet – monet ihmiset epäilevät nykyään samaa. Aina kun annamme inhimillisen järjen varjostaa uskoa Jumalaan, seurauksena on syntinen epäily. Huolimatta siitä, kuinka loogisilta syymme näyttävätkin, Jumala on tehnyt maailman viisauden hulluksi (1. Korinttolaisille 1:20), ja Hänen typerältä näyttävät suunnitelmansa ovat paljon viisaampia kuin ihmisen. Usko on luottamista Jumalaan silloinkin, kun Hänen suunnitelmansa on vastoin inhimillistä järkeä tai kokemusta.



Vastoin humanistista näkemystä, jonka mukaan epäilys on välttämätöntä elämälle, Raamattu sanoo, että epäilys tuhoaa elämän. Jaakob 1:5-8 kertoo meille, että kun pyydämme Jumalalta viisautta, meidän tulee pyytää uskossa, epäilemättä. Jos epäilemme Jumalan kykyä vastata pyyntöömme, mitä järkeä olisi kysyä ensin? Jumala sanoo, että jos epäilemme pyytäessämme, emme saa Häneltä mitään, koska olemme epävakaita. Hän, joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli puhaltaa ja heittää (Jaakob 1:6).



Lääke epäilyyn on usko, ja usko tulee kuulemalla Jumalan sanaa (Room. 10:17). Jumala antoi meille Raamatun todistukseksi teoistaan ​​menneisyydessä, joten meillä on syytä luottaa Häneen nykyisyydessä. Minä muistan Herran teot; kyllä, muistan sinun kauan sitten tekemäsi ihmeesi (Psalmi 77:11). Jotta voimme uskoa Jumalaan, meidän on tutkittava tietääksemme, mitä Hän on sanonut. Kun ymmärrämme, mitä Jumala on tehnyt menneisyydessä, mitä Hän on luvannut meille nykyisyyteen ja mitä voimme odottaa Häneltä tulevaisuudessa, voimme toimia uskossa epäilyksen sijaan.

Tunnetuin Raamatun epäilijä oli Tuomas, joka julisti, ettei hän uskoisi, että Herra on noussut kuolleista, ellei hän voisi nähdä ja koskettaa Jeesusta itseään (Joh. 20:25-29). Kun hän myöhemmin näki Jeesuksen ja uskoi, hän sai lempeän nuhteen: oletko uskonut, koska olet nähnyt minut? Autuaita ovat ne, jotka eivät ole nähneet ja kuitenkin uskovat. Heprealaiskirje 11:1 sanoo: Usko on varmuus siitä, mitä toivotaan, vakaumus siitä, mitä ei nähdä. Voimme luottaa myös asioihin, joita emme näe, koska Jumala on osoittanut olevansa uskollinen, totinen ja kykenevä.



Top