Mitä Raamattu sanoo väsymyksestä?
Vastaus
Väsymys on äärimmäistä uupumusta, joka johtuu yleensä henkisestä tai fyysisestä rasituksesta tai sairaudesta. Me kaikki koemme toisinaan väsymystä; se on osa elämää. Jumala loi ruumiimme varastoimaan tarpeeksi energiaa selviytyäksemme päivästä. Mutta sitten meidän täytyy levätä latautuaksemme. Tämä työn ja unen kierre on välttämätön toimiaksemme parhaalla mahdollisella tavalla. Kun tämä sykli keskeytyy tai epätasapainossa, seurauksena on väsymys.
Useat ihmiset Raamatussa kokivat väsymystä eri aikoina ja eri syistä, ja voimme oppia heiltä.
yksi.
Davidin miehet . Ensimmäinen Samuelin luku 30 kertoo ajasta Daavidin elämässä, jolloin filistealaiset olivat vangiksineet kaikkien hänen miestensä vaimot ja lapset. Miehet olivat niin surun vallassa, että he itkivät ääneen, kunnes heillä ei enää ollut voimaa itkeä (jae 4). Sitten kuusisataa heistä ajoi vangitsijoita takaa. Hetken kuluttua kaksisataa heistä oli liian uupuneita ylittääkseen laakson (jae 10). Voimme kuvitella miksi. He olivat kokeneet emotionaalisen shokin ja surun, jota seurasi fyysinen rasitus vihollistensa takaamiseksi. Lopulta ne kuluivat loppuun.
Yksi syy väsymykseen on emotionaalisen intensiteetin ja fyysisen rasituksen yhdistelmä. Emotionaalisten ja fyysisten voimien ehtyminen voi johtaa sairauteen, jos emme lepää sekä kehollamme että mielellämme. Daavidin vastaus miestensä väsymiseen oli antaa heidän levätä, mutta silti ottaa heidät mukaan menestyksen juhlimiseen. Hän ei nähnyt heidän väsymyksensä merkkinä heikkoudesta tai pelkuruudesta, vaan todellisena tilana, joka esti heitä pysymästä joukkojen mukana. Hän kunnioitti heidän panoksensa pysymisessä varusteiden kanssa ja tunnusti, että heidän heikentyneessä tilassaan se oli parasta, mitä heillä oli tarjottavanaan (1. Samuel 30:21–24).
kaksi.
Esau . Mooseksen kirja 25:29 sanoo: Kun Jaakob keitti muhennosherkkua, Esau tuli pellolta ja oli uupunut. Tuttu tarina Esaun luopumisesta esikoisoikeudestaan voi myös opettaa meille jotain väsymyksestä. Esau oli ollut metsästämässä ja luultavasti ilman ruokaa pari päivää. Fyysisen väsymyksen ja äärimmäisen nälän yhdistelmä voi aiheuttaa mieltä muuttavaa väsymystä. Kehomme ei voi toimia niin kuin sen pitäisi, ja mielemme sumentuu epätoivoisen ruoan ja levon tarpeen vuoksi. Esaun valtava virhe oli, että hän päätti tehdä elämää muuttavan päätöksen, kun hän oli henkisesti ja fyysisesti uupunut.
Kun olemme väsyneitä, meidän on tiedostettava omat rajoituksemme, emmekä ajaa eteenpäin suuria päätöksiä, joita myöhemmin kadumme. Osa viisasta elämää on inhimillisten heikkoutemme tunnistaminen ja niiden kompensoiminen, jotta ne eivät hallitse meitä. Päätösten lykkääminen, kunnes olemme saaneet voimamme takaisin, on viisas käytäntö väsymyksen käsittelyssä.
3.
Epaphroditus . Jakeissa Filippiläiskirje 2:25–30 Paavali kiittää ystäväänsä Epafroditusta Filippiläiselle seurakunnalle ja kommentoi, että tämä mies oli uupunut Kristuksen asian puolesta. Meille ei kerrota, minkä tyyppinen sairaus Epafrodituksella oli tai miksi hänen työnsä väsytti häntä, mutta voimme tehdä joitain todennäköisiä johtopäätöksiä. Jokainen, joka on työskennellyt palveluksessa, voi ymmärtää Epafrodituksen tilan. Itse asiassa Jumala on saattanut sisällyttää Epafrodituksen mainitsemisen varoituksena siitä, mitä voi tapahtua, jos emme ole tasapainossa työn ja lepon välillä.
Palvelutyön tarpeet ovat niin suuret, että Jumalan palvelijat voivat helposti joutua heidän kulutukseensa oman terveytensä ja tarpeidensa laiminlyömiseksi. Saatana sivuttelee työssäkäyvän palvelijan rinnalla ja ehdottaa, että heikentäminen olisi itsekästä. Vihollisemme viittaa keskeneräisiin töihin ja vihjaa, että me yksin voimme tehdä sen. Tätä asennetta on joskus hyvästä syystä kutsuttu Messias-kompleksiksi. Palvelutyössä olevista alkaa tuntua, ettei kenelläkään muulla ole sitä intohimoa ja kutsumusta, joka heillä on, ja jos he eivät tee kaikkea, mitään ei tehdä oikein.
Epaphroditus on opetus Herraa palveleville, että työ ei ole meidän; se on Jumalan (1 Korinttolaisille 3:7). Hän haluaa meidän tekevän parhaamme, mutta muistaa, että olemme vain tomua (Psalmi 103:14). Joskus elämämme antaminen Kristuksen asian puolesta on helpompaa kuin elämämme ylläpitäminen Hänen asiansa puolesta. Viisaus muistuttaa meitä vauhdittamaan itseämme, myöntämään, kun emme enää jaksa, ja tunnustamaan, että lepo on tärkeä osa palvelutyössä pysymistä koko ajan.
Väsymys iskee toisinaan meihin kaikkiin, mikä on yksi syy, miksi Raamattu puhuu niin paljon lepäämisestä Herrassa (5. Moos. 5:13–14; Matteus 11:28–29; Psalmi 37:7). Kiireisessä maailmassamme lepo ei aina tule helposti. Meidän on usein opittava lepäämään kehossa, mielessä ja hengessä. Sielumme lepäämisen oppiminen pitää meidät terveinä ja pitää väsymyksen poissa elämästämme.