Mitä Raamattu sanoo uskollisuudesta?

Vastaus



sana uskollisuus tuo mieleen voimakkaan yhteenkuuluvuuden ja solidaarisuuden tunteen. Sen mukana tulee ajatus kokosydämisestä uskollisuudesta yhdistettynä horjumattomaan omistautumiseen ja velvollisuuteen. Raamatussa uskollisuuden käsite on puhtaasti suhteellinen. Tämä tarkoittaa, että koko olemuksemme on täysin sitoutunut jollekulle (Joosua 24:15). Tällainen uskollisuus ilmaistaan ​​meille sekä jumalallisessa että inhimillisessä maailmassa, kuten on annettu meille kahdessa ensimmäisessä käskyssä: Rakasta Herraa, Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi, ja rakkaus. lähimmäistäsi kuin itseäsi (Mark. 12:29-31; vrt. Joh. 15:13; 1. Joh. 3:16).



Jumala vahvisti uskollisuuden olemuksen liittosuhteensa kautta kansansa kanssa: Tiedä siis, että HERRA, sinun Jumalasi, on Jumala, uskollinen Jumala, joka säilyttää liiton uskollisuuden niitä kohtaan, jotka rakastavat häntä ja pitävät hänen käskynsä tuhanteen sukupolveen asti (5. Moos. 7: 9). Hänen liittonsa kautta Jumalan kansa on varma Hänen loputtomasta rakkaudestaan, josta yksikään uskova ei voi koskaan erota (Room. 8:35-39). Jumala lupaa meille uskollisuutensa ja sitoutumisensa. Vaikka Jumalan liitot ihmisen kanssa ovat yksipuolisia – Hän lupaa täyttää ne itse –, on silti olemassa kehotus, että ihminen on uskollinen. Sillä Jumala on tehnyt selväksi, että jos koskaan unohdat HERRAN, sinun Jumalasi, seuraat muita jumalia ja kumarrat niitä, minä todistan sinua vastaan ​​tänään, että sinut tuhotaan (5. Moos. 8:19). Ne, jotka osoittautuvat epälojaaleiksi, ovat niitä, jotka osoittavat, etteivät he kuulu Hänelle (1. Joh. 3:24). Mutta uskoville meillä on lupaus, että vaikka olisimmekin uskottomia, hän pysyy uskollisena, sillä hän ei voi kieltää itseään (2. Tim. 2:13).





Suhteissamme toistemme kanssa meidät on kutsuttu vankkumattomaan uskollisuuteen. Paavali puhuu uskollisesta kumppanistaan ​​Filippiläiskirjeessä 4:3. Tämä tuntematon henkilö on mahdollisesti Titus tai Silas, mutta kuka tahansa hän olikin, hän työskenteli uskollisesti Paavalin kanssa. Sitten on Ruth, itse uskollisuuden ruumiillistuma, joka näkyy hänen täydellisessä antaumuksessaan ja velvollisuudessaan anoppiaan kohtaan: älä pakota minua jättämään sinua tai kääntymään pois sinusta. Minne sinä menet, minä menen, ja minne sinä pysyt, minä pysyn. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani (Rut 1:16).



Todellisten uskovien kohdalla uskollisuus näkyy sitoutumisessamme Jeesukseen ja Hänen evankeliumiinsa (Mark. 8:35; Room. 1:16). Se on sen tunnustaminen, että Jeesus Kristus on ainoa auktoriteetin ja pelastuksen lähde (Matt. 28:18; Joh. 14:6). Tällaisen omistautumisen ja sitoutumisen tulisi heijastaa apostoli Pietarin asennetta, joka sanoi: 'Jos joku puhuu, hänen tulee tehdä se niin kuin hän puhuu Jumalan sanoja.' Jos joku palvelee, hänen tulee tehdä se Jumalan antamalla voimalla, jotta Jumala tulisi kaikessa ylistetyksi Jeesuksen Kristuksen kautta (1. Piet. 4:11).



Jeesuksen opetuslapsina me osoitamme uskollisuutemme ja uhrautuvan uskollisuutemme Häntä kohtaan noudattamalla Hänen käskyään: Jos joku tahtoo kulkea minun perässäni, hänen tulee kieltää itsensä ja ottaa ristinsä ja seurata minua (Mark. 8:34). Mutta vaikka emme olisikaan täysin uskollisia ja järkkymättömiä Hänelle, meillä on Hänen vakuutuksensa siitä, että Hän on uskollinen meille: Ja totisesti, minä olen teidän kanssanne aina, maailman loppuun asti (Matt. 28:20b).