Mitä Raamattu sanoo nalkuttelusta?

Mitä Raamattu sanoo nalkuttelusta? Vastaus



Nagaaminen on tapa, jolla kuvailemme jatkuvaa ärsytyksen tai häiriötekijän lähdettä. Meillä voi olla närästävä päänsärky tai närästävä yskä, mikä tarkoittaa, että nämä sairaudet eivät katoa. Kun sitä sovelletaan ihmisten kuvauksiin, kalvava tarkoittaa mäyräämistä, jatkuvaa moittelua tai painostusta. Lapset, jotka eivät ole oppineet hyviä tapoja, voivat nalkuttaa vanhempiaan säännöistä tai toivelistoista. Pomot voivat nalkuta työntekijöitään keskeneräisistä tehtävistä. Ja puolisot voivat kiusata toisiaan kotitöistä. Nauramisesta voi tulla tapa, jopa luonteenpiirre, joka saa muut välttämään meitä. Nauraminen on negatiivista käytöstä, ja Raamattu kehottaa meitä välttämään sitä.



Tunnetuimpia esimerkkejä nalkutusta löytyy Simsonin tarinasta. Vaikka Simson oli määrätty suuruuteen (Tuomarit 13:1–5), hän oli typerä naisten suhteen. Hän antoi itsensä jäädä vihollistensa ansaan kahdessa eri tilanteessa naisten nalkuttaessa, joiden kanssa hän oli tekemisissä. Tuomarit 14 kertoo kertomuksen Simsonista, joka meni naimisiin filistealaisen naisen kanssa ja joutui jumalattomien ihmisten asettamiin ansaan, koska tämä kiusasi häntä nalkullaan (Tuomarit 14:17). Kaksi lukua myöhemmin Simson tapaa Delilan, toisen filistealaisen. Myös hänen pahat maanmiehensä käyttivät häntä huijatakseen Simsonia. Hän antoi periksi Delilan pyynnölle hänen voimansa salaisuudesta, ja Tuomarien 16:16 kertoo meille, kuinka hän voitti: Sellaisella nalkuttelulla hän yllytti häntä päivästä toiseen, kunnes hän sairastui siitä kuolemaan. Nauraminen johti traagiseen lopputulokseen miehelle, jolla oli sellainen mahdollisuus tulla Jumalan käyttöön (jakeet 21 ja 30).





Sananlaskujen kirjassa on paljon sanottavaa nalkuttavan vaimon kanssa elämisestä (esim. Sananlaskut 19:13; 21:19). Sananlaskujen 25:24 sanoo: Parempi asua katon kulmassa kuin jakaa talo nalkuttavan vaimon kanssa. Ja 27:15 sanoo: Loputon tippuminen sadepäivänä ja nalkuttava vaimo ovat samanlaisia. Yksi syy, miksi nalkutus liittyy usein vaimoihin, liittyy miesten ja naisten yhteyksiin. Naiset ovat yleensä verbaalisempia kuin miehet ja ratkaisevat ongelmia, ratkaisevat konflikteja ja keksivät ratkaisuja puhumalla niistä. Miehet ovat usein vähemmän sanallisia ja enemmän tehtäväkeskeisiä eivätkä reagoi hyvin naisten yrityksiin ohjata heitä. Kun heidän vaimonsa pyytävät jotakin tehtävää, aviomiehet kuulevat sen toisinaan johtajuuden tai kontrolliyrityksenä, joten he eivät joko reagoi tai aikovat tehdä projektin omalla ajalla. Vaimo sanallisena mainitsee sen katkeamisen yhä uudelleen ja uudelleen, ja näyttämö on asetettu nalkuttavalle/vastustavalle suhteelle.



Nauramisesta voi tulla tapana ennen kuin tajuamme sen, mutta sekä nalkulla että vastustajalla on jonkin verran vastuuta tämän dynamiikan muuttamisessa. Simsonin tapauksessa sen sijaan, että olisi ilmaissut selkeästi aikeensa ja syitä niihin, hän antoi elämänsä naisten jatkaa nalkuttamista. Heidän nalkutustaan ​​edesauttoi hänen selkeiden rajojen puute, mikä sai heidät uskomaan, että jos he jatkaisivat, hän antaisi periksi. He olivat oikeassa. Lapset oppivat nalkuttamaan samoista syistä. Vanhempi voi helposti lopettaa nalkuttelutavan asettamalla selkeät rajat ja noudattamalla aina uhkaavia seurauksia (Sananlaskut 13:24; 19:18; 23:13). Puolisot voivat katkaista nalkutuksen kierteen tunnistamalla, mikä ei toimi, ja luomalla parempia kommunikaatiomalleja.



Meidän tulee tarkkailla sanojamme ja puhua vain sitä, mikä on hyödyllistä rakentaa muita heidän tarpeidensa mukaan, jotta siitä olisi hyötyä niille, jotka kuuntelevat (Ef. 4:29). Nauraminen ei ole hyödyllistä, se ei kerry, eikä siitä ole mitään hyötyä kuulijoille.





Top