Mitä Raamattu sanoo nepotismista?

Mitä Raamattu sanoo nepotismista? Vastaus



Nepotismi on suosion osoittamista, varsinkin kun se liittyy sukulaisuuteen perustuviin työmahdollisuuksiin. Jos pomo ohittaa useita päteviä hakijoita palkatakseen vähemmän pätevän veljenpoikansa työhön, se on nepotismia. Useimmilla valtion virastoilla ja julkisilla työnantajilla on nepotismin vastaisia ​​käytäntöjä, jotka estävät suhteeseen perustuvan puolueellisuuden. Nepotismi ei välttämättä ole väärin, mutta se voi johtaa epäoikeudenmukaiseen syrjintään ja epäoikeudenmukaisuuteen työpaikalla.



Poikkeuksena nepotismin vastaiseen ajattelutapaan ovat perheyritykset ja -yritykset. Jones and Sons Plumbing tarkoittaa, että mies nimeltä Jones perusti putkialan yrityksen ja toi poikansa auttamaan, kun he olivat tarpeeksi vanhoja. Se ei ole nepotismia sen tiukimmassa merkityksessä. Jos Jones kuitenkin valittaisiin pormestariksi ja haluaisi palkata poikansa avustajiksi, nepotismin vastaiset lait suojelisivat kaupunkia epäreilulta suosimiselta Jonesin perhettä kohtaan.





Raamattu kertoo useita tapauksia nepotismista, vaikka muinaisina aikoina nepotismi oli hyväksyttävä käytäntö. Kun Joosef oli faraon jälkeen toinen vallassa, hänen perheensä tuli etsimään viljaa nälänhädän aikana. Faraon siunauksella Joosef kutsui heidät jäämään Egyptiin ja tekemään siitä kodin. Niinpä Joosef asetti isänsä ja veljensä Egyptiin ja antoi heille omaisuutta maan parhaalle osalle, Ramseksen alueelle, faraon käskyn mukaisesti (1. Moos. 47:11). Jaakob ja hänen poikansa perheineen saivat kuninkaallisen kohtelun heidän suhteensa Joosefiin vuoksi. Noihin aikoihin valtion virkamiehet saattoivat tehdä melkein mitä tahansa, joten suuren maapalan antaminen Josephin perheelle oli faraon vallassa. Hän ei antanut muille arvoisille ulkomaalaisille samaa mahdollisuutta. Nykyään kutsuisimme sitä nepotismiksi.



Saulin hallituskaudella Israelin kuninkaana nepotismi oli ilmeistä hänen kuninkaallisessa hovissa: Saulin armeijan komentajan nimi oli Abner, Nerin poika, ja Ner oli Saulin setä (1.Sam. 14:50). Saul nimitti serkkunsa Abnerin armeijansa komentajaksi. On helppo ymmärtää, miksi nepotismi oli hyödyllinen käytäntö aikana, jolloin salamurhasuunnitelmat olivat yleisiä ja sota oli tavallista. Kuninkaat tarvitsivat sisäpiirin, johon he voivat luottaa, ja keneen olisi parempi luottaa kuin sukulaiseen, jonka kanssa olit kasvanut? Kuningas Daavid teki samoin. Hänen veljenpoikansa Joab, hänen sisarensa Serujan poika, nimitettiin hänen armeijansa komentajaksi (2. Samuel 8:16; vrt. 1. Aikakirja 2:13–16).



Kun Nehemia oli lopettanut Jerusalemin ympärillä olevan muurin rakentamisen valvonnan, hän nimitti veljensä Hananin Jerusalemin maaherraksi (Nehemia 7:2). Nykyään tällainen liike aiheuttaisi massiivisen nepotismin kohua! Mutta niinä päivinä Nehemiaa kunnioitettiin hänen sinnikkyydestään kaupungin jälleenrakentamisessa, joten hänen valintansa johtajana ei ollut kyseenalaista.



Nepotismi on väärin, kun se kaappaa asianmukaisen prosessin ja osoittaa suosimista, joka vaikuttaa kielteisesti viattomiin ihmisiin. Se on väärin, jos jollekulle annetaan enemmän etuja vain siksi, että hän on sukulaisuudessaan vastuuhenkilöön. Roomalaiskirje 2:11 kertoo meille, ettei Jumala ole puolueellinen; Hänen seuraajina meidän on oltava varovaisia ​​hallitsemaan elämäämme samalla tavalla. Apostolien teot 10:34–35 tallentavat Pietarin ilmoituksen, jonka mukaan Jumala ei enää rajoittunut pelastukseensa Israeliin, vaan toivotti kaikki ihmiset tasavertaisesti tervetulleiksi. Pietari sanoi: 'Ymmärrän nyt kuinka totta on, että Jumala ei osoita suosiota, vaan hyväksyy jokaisesta kansasta sen, joka pelkää häntä ja tekee sen, mikä on oikein.

On houkuttelevaa ohittaa tuntemattomat ja osoittaa etusijalle joku, jonka tunnemme hyvin. Mutta etuoikeutetun kohtelun antaminen jollekulle varallisuuden tai suhteen perusteella kielletään Jaakobin 2:1–9:ssä. Pelkästään kultaisen säännön pitäisi riittää tuomitsemaan meidät, kun meillä on kiusaus ryhtyä nepotismiin (Luuk. 6:31). Koko Raamattu kehottaa meitä näkemään jokaisen ihmisen Jumalan kuvaksi luotuna ja oikeudenmukaisen kohtelun arvoisena (Jaakob 3:9; Mooseksen kirja 19:36; Luukas 6:27).



Top