Mitä Raamattu sanoo itsekurista?

Mitä Raamattu sanoo itsekurista? Vastaus



Itsekuri on pohjimmiltaan sama kuin itsehillintä, yksi yhdeksästä Hengen hedelmästä, jotka Paavali listasi Gal. 5:22-23:ssa. KJV-käännös käyttää sanaa raittius itsehillinnän sijasta, joka, kuten itsekuri, viittaa yleensä kykyymme hallita tai hillitä itseämme kaikenlaisista tunteista, impulsseista ja haluista, joihin sisältyy fyysisen ja aineellisen mukavuuden halu. Vaikka itsehillintä onkin viimeinen Paavalin mainitsemista hengellisistä hedelmistä ja vaikka sitä ei käytetä laajasti Raamatussa, itsehillintä on selvästikin välttämätön ominaisuus kristityssä elämässä, varsinkin lunastamattomana lihanamme. joskus saa meidät antautumaan syntisten halujemme jatkuvalle hinaamiselle.



Apostoli Paavali kutsuu meitä puhdistautumaan kaikesta, mikä saastuttaa ruumiin ja hengen, täydentämään pyhyyttä Jumalan kunnioituksesta (2. Kor. 7:1). Ja kirjeessään roomalaisille hän kehottaa meitä uhraamaan ruumiinne elävinä, pyhinä ja Jumalalle miellyttävinä uhreina, älkääkä mukautuko tämän maailman malliin (Room. 12:1-2). Silti useimmat kristityt olisivat samaa mieltä siitä, että näiden maailmallisten halujen jatkuvan vetovoiman alistaminen Herramme miellyttämiseksi ei ole aina helppoa. Paavali käsittelee omaa sisäistä konfliktiaan ja kamppailuaan synnin kanssa kirjeessään roomalaisille: Mitä haluan tehdä, sitä en tee… sitä pahaa, jota en halua tehdä – tätä teen jatkuvasti… minussa asuva synti tekee se (Room. 7:15-20).





On selvää, että näennäisen kyltymätön inhimillinen ruokahalumme ja tarpeemme voivat helposti johtaa syntisiin ylilyönteihin, jos niitä ei hallita. Varsinkin vauraissa yhteiskunnissa itsekurin puute vallitsee, mikä johtaa ongelmiin, kuten liikalihavuuteen, alkoholismiin, huumeiden käyttöön ja velkaantumiseen. Aineellisen maailman houkutukset ovat saaneet monet kaipaamaan ja hankkimaan aineellisia hyödykkeitä, jotka ylittävät heidän tarpeensa ja kykynsä maksaa niistä. Itse asiassa maailman kansat ovat pudonneet samaan ansaan ja lainanneet biljoonia dollareita rahoittaakseen paisuneita budjetteja, jotka johtuvat kyvyttömyydestä harjoittaa itsekuria. Kristityille ilman itsekuria meidän halumme mukavuuteen ja nautintoon voivat helposti tulla herraksemme ja johtaa meidät syntiin tai muuten estää meitä hengellisessä vaelluksessamme. Jos hengellinen ei hallitse fyysistä, meistä voi tulla helppoja kohteita Saatanalle itsehillinnän puutteemme vuoksi (1. Kor. 7:5).



Paavali käsittelee itsekuria kirjeessään Korintin seurakunnalle. Koska kreikkalaisilla oli olympialaiset ja Isthman kisat, he tunsivat hyvin urheiluharjoittelun ankarat vaatimukset, varsinkin jos haluttiin voittaa palkinto tai kruunu. Paavali vertaa kurinalaisen kristillisen elämän elämistä harjoittelevaan urheilijaan: Jokainen, joka kilpailee peleissä, menee tiukkaan harjoitukseen (1. Korinttolaisille 9:25). Kun Paavali sanoo, että lyön ruumistani ja teen siitä orjani, hän sanoo, että hänen ruumiinsa on hänen mielensä hallinnassa ja hallinnassa, ei päinvastoin. Paavali näyttää meille, kuinka itsehillintä tarvitaan voittaaksemme edessämme olevan kilpailun ja elääksemme pyhää ja Jumalalle mieluista elämää. Paavalille kilpailu oli sielujen voittaminen Kristukselle, jonka hän mainitsee neljä kertaa jakeissa 19-22.



On tärkeää ymmärtää, että itsehillintä on Pyhän Hengen työtä, ei yksilön työtä. Loppujen lopuksi Galatalaiskirje 5:22-23 luettelee hedelmät Hengestä , ei kristityn hedelmää. Koska olemme vain oksia, joihin viinipuu (Kristus) ripustaa tuottamansa hedelmät (Joh. 15:1-8), juuri Pyhän Hengen läsnäolo antaa kristityille voiman ja kyvyn harjoittaa itsehillintää niin, että syntisen ihmisen himot eivät hallitse meitä. Kuten Paavali sanoi, Jumala ei antanut meille arkuuden Henkeä, vaan voiman, rakkauden ja itsekurin Henkeä (2. Tim. 1:7). Kristittyjä ei todellakaan hallitse syntinen luonto, vaan Pyhä Henki (Room. 8:9), joka auttaa meitä heikkoudessamme (jae 26), mikä saa meidät sanomaan ei synnille.



Viisas kuningas Salomo kirjoitti monia sananlaskuja auttaakseen meitä elämään kurinalaista ja järkevää elämää (Sananlaskut 1:3). Varmasti tulemme voittoisammaksi kristillisessä vaelluksessamme, kun käytämme Hengen antamaa itsehillintäämme, mikä auttaa meitä vastaamaan kuuliaisesti Raamatun käskyille ja sallii meidän kasvaa hengellisessä elämässämme.



Top