Mitä tarkoittaa olla moitteeton / moitteeton?

Mitä tarkoittaa olla moitteeton / moitteeton? Vastaus



Sanakirja määrittelee moittia häpeänä tai häpeänä tai sellaisena, joka saa henkilön nuhtelemaan tai moittimaan. Raamattu puhuu moitteettomuudesta tai moitteettomuudesta yhtenä tunnusmerkkinä niille, jotka pyrkivät kirkon vanhimman tai diakonin virkaan (1. Tim. 3:2; Tiitus 1:6–7). Heidän työnsä seurakunnan hyväksi, samoin kuin vuorovaikutuksensa muiden kanssa, tulee olla moraalista laatua niin, etteivät ne aiheuta häpeää tai millään tavalla häpeää Kristuksen ruumista tai Jeesuksen nimeä. Tämä ei päde vain kirkon sisällä, vaan myös sen ulkopuolella.

Apostoli Paavali hahmottelee vanhimman, jota joskus kutsutaan valvojaksi, ja diakonin vaatimukset. Hän kirjoitti: Nyt valvojan täytyy olla moitteeton, vain yhden vaimon mies, maltillinen, itsehillitty, kunnioitettava, vieraanvarainen, opettavainen (1. Tim. 3:2; vrt. Tiitus 1:6–7). sana on pakko korostaa, että tämä erityinen moitteen yläpuolella olemisen ominaisuus on ehdoton edellytys johtajan roolille kirkossa.



Ylimääräinen moittiminen ei kuitenkaan tarkoita ilman syntiä. Yksikään kristitty ei elä täysin synnitöntä elämää, emmekä me, ennen kuin saavutamme kirkastetun tilan taivaassa. Ylimielinen moittiminen tarkoittaa, että valvojan elämä on vapaa syntisistä tavoista tai käytöksistä, jotka estäisivät häntä asettamasta korkeinta kristillistä standardia ja mallia seurakunnalle, jota seurakunnalle tulee jäljitellä (Hepr. 13:7; 1. Piet. 5:3). Samoin valvoja ei saa antaa kirkon ulkopuolisille aihetta kyseenalaistaa sen mainetta. Moitteettomana oleminen tarkoittaa, ettei kukaan voi rehellisesti nostaa syytteitä tai syytteitä häntä vastaan ​​(Apostolien teot 25:7; 1. Piet. 3:16).



Pohjimmiltaan kirkon valvojien on oltava luonteeltaan moitteettomia miehiä, joita arvostetaan yhteisössään. Sellaiset miehet tunnetaan terveellisestä elämästään ja tahrattomasta nuhteettomuudestaan. Vanhinten ja diakonien tulee olla miehiä, joilla on hyvä luonne ja maine. Vaikka Paavali käsittelee kirjeissään Timoteukselle ja Titukselle niiden tunnusmerkkejä, jotka haluavat olla seurakunnan johtajia, se ei todellakaan vähennä kaikkien kristittyjen tarvetta pyrkiä samoihin ominaisuuksiin. Moitteen yläpuolella olemisen tulisi olla kaikkien uskovien jatkuva tavoite (Kol. 3:7–10).

Top