Mitä tarkoittaa kantaa toistensa taakkoja?

Mitä tarkoittaa kantaa toistensa taakkoja? Vastaus



Galatalaiskirje 6:2 sanoo: Kantakaa toistenne taakkoja, niin täytätte Kristuksen lain. sana taakka tässä tarkoittaa henkilökohtaista ja ikuista merkitystä. Se voi viitata luonteen puutteeseen, taisteluun tai moraaliseen vaatimukseen. Jotkut ovat ihmetelleet tämän jakeen merkitystä, kun sitä verrataan Galatalaiskirjeen 6:5:een, jossa sanotaan: Jokaisen tulee kantaa oma kuormansa. Ovatko nämä jakeet ristiriitaisia? Kuinka voimme kantaa jonkun toisen taakkoja, jos meidän jokaisen on tarkoitus kantaa omat kuormamme?

Galatalaiskirjeen 6:5:ssä käännetty kreikkalainen sana kuorma on osa , joka viittaa yksittäiseen taakkaan, joka ei ole siirrettävissä. Meillä jokaisella on tiettyjä velvollisuuksia, joista olemme yksin vastuussa. Esimerkiksi Jumala on antanut meille jokaiselle vastuuta perheestämme (1. Tim. 5:8), seurakunnistamme (1. Kor. 12:18) ja henkilökohtaisesta pyhyydestämme (1. Piet. 1:15–16). Emme voi ottaa vastuuta jonkun toisen käytöksestä. Voimme kuitenkin kantaa muita taakkoja; voimme tulla kamppailevan veljen tai sisaren rinnalle ja auttaa kantamaan koettelemuksen tai kiusauksen painon, joka uhkaa vetää hänet alas.



Voimme havainnollistaa ajatusta toistensa taakkojen kantamisesta kuvalla miehestä, joka horjuu raskaan viljakuorman alla. Hänen täytyy jotenkin saada tämä vilja kotiin perheelleen, mutta hän on murenemassa sen painon alta. Veli näkee ahdistuksensa ja ryntää hänen avukseen nostaen osan taakasta ja siten keventäen sen painoa. Vaikka tukeva ei ota koko kuormaa, hänen avullaan kamppaileva voi jatkaa määränpäähänsä.



Antiokian kirkko on esimerkki uskovista, jotka kantavat toistensa taakkoja. Apostolien teot 11:27–30 kertovat, että kirkko sai tietää tulevasta nälänhädästä Juudeassa. Vaikka he eivät henkilökohtaisesti tunteneet niitä, joihin tämä vaikeus vaikuttaisi, he keräsivät kokoelmia lähettääkseen heille matkustavien apostolien välityksellä. Antiokian kirkko ei ottanut vastuuta täydellisestä ravinnosta, mutta heidän anteliaisuus kevensi kärsivien taakkaa.

Olemme jokainen vastuussa Jumalan edessä lahjoista ja resursseista, jotka Hän on uskonut meille (Room. 14:12; 2. Kor. 5:10). Emme voi syyttää muita, siirtää vastuuta tai esittää tekosyitä sille, miksi olimme uskottomia meille annettujen tehtävien suhteen – meidän on kannettava omat kuormamme. Mutta on myös aikoja, jolloin elämä uhkaa hukkua. Puoliso kuolee. Lapsi loukkaantui. Työ hajoaa tai talo palaa. Osana Jumalan perhettä meidän tulee tulla auttamaan hädässä olevia veljiämme ja sisariamme (Filippiläisille 2:3–4). Kun taakka tulee yhtäkkiä liian raskaaksi yhdelle ihmiselle, meidän on kannettava toistemme taakkoja. Toisten lisävoima ja rohkaisu on usein ero painostuksen ja luovuttamisen välillä.



Valitettavasti on muutamia, jotka eristävät Galatalaiskirjeen 6:2:n ja tekevät uran pyytämällä apua. He käyttävät väärin Jumalan käskyä kantaa toistensa taakkoja välttääkseen omia velvollisuuksiaan ja kiusaavat tavallisesti seurakuntaansa odottaen apua. Jumalan sanan valossa vaeltaminen on herkkä tasapaino epäitsekkään antamisen ja vastuullisten rajojen välillä. Jos erehdymme liian pitkälle toisella puolella, meistä tulee itsekeskeisiä ja liian itsenäisiä. Mutta liian pitkälle erehtyminen toiseen suuntaan johtaa vastuun ottamiseksi muiden ihmisten sotkuista. Kun pyrimme kantamaan omat kuormamme, samalla kun olemme aina käytettävissä kantamaan toisten taakkoja Herran johdolla, saavutamme täydellisen tasapainon.

Top