Mikä on Hannaksen ja Kaifaan kertomus?

Mikä on Hannaksen ja Kaifaan kertomus? Vastaus



Hannas ja Kaifas ovat kaksi ylipappia, jotka mainittiin Jeesuksen julkisen toiminnan aikana (Luuk. 3:2). Tuona historian aikana Rooman hallitsijat asettivat ja poistivat ylipapit. Vaikka sitä ei ole kirjoitettu Raamattuun, perinteen mukaan roomalaiset olivat syrjäyttäneet Hannaksen ja tehneet Kaifasta ylipapin. Joten virallisesti Kaifas, Hannaan vävy, oli ylimmäinen pappi Jeesuksen palveluksen aikana, mutta Hannaksella, entisellä ylipappilla, oli edelleen merkittävä vaikutusvalta, ja häntä kutsuttiin edelleen ylimmäiseksi papiksi (Joh. 18:13).



Kun Jeesus pidätettiin Getsemanessa, hänet tuotiin Hannaksen eteen kuulustettavaksi (Joh. 18:13; 19–23). Hannas lähetti hänet Kaifaan luo (Joh. 18:24). Myös sanhedrin oli mukana tässä kuulustelussa (Matt. 26:57). Jeesus vietiin pois Kaifaan talosta seisomaan Pilatuksen eteen (Joh. 18:28), joka sitten lähetti Jeesuksen Herodeksen luo (Luuk. 23:6–7), joka palautti hänet Pilatuksen luo (Luuk. 23:11). Lopulta Pilatus tuomitsi Jeesuksen kuolemaan ristiinnaulitsemalla, kun hän oli julistanut hänet syyttömäksi kolme kertaa (Joh. 18:38; 19:4, 6).





Jeesuksen oikeudenkäyntiä Hannasta ja Kaifasta leimasivat väärät todistukset ja ristiriitaiset raportit siitä, mitä Jeesus oli tehnyt ja sanonut (Mark. 14:56). Kaiken sen läpi Jeesus oli hiljaa eikä vastannut (jae 61). Kaifas alkoi epätoivoon löytää tarpeeksi todisteita Jeesuksen tappamiseksi, mutta sitten hän kysyi häneltä suoraan: Oletko Messias, Siunatun Poika? (jae 61). Jeesus vastasi: Olen. . . . Ja te näette Ihmisen Pojan istuvan Kaikkivaltiaan oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä (jae 62). Kaifas repäisi vaatteensa, määräsi Jeesuksen pilkkaajaksi ja luovutti Hänet väkijoukolle, joka löi Häntä (jakeet 63–65).



Hannas ja Kaifas mainitaan myös Apostolien teoissa 4:6, kun Pietaria ja Johannesta kuulusteltiin juutalaisten hallitsijoiden edessä: siellä oli ylimmäinen pappi Hannas, samoin Kaifas, Johannes, Aleksanteri ja muut ylipapin perheeseen kuuluvat. Pyhällä Hengellä täytettynä Pietari vastasi rohkeasti. Hän tunnusti Jeesuksen Kristuksen Nasaretilaiselle ramman miehen parantamisesta (Ap.t. 3:1–10; 4:9–10), muistutti hallitsijoita, että he olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, ja julisti, että Jumala herätti Jeesuksen kuolleista (Apt. 4:10). Pietari julisti myös, ettei pelastusta löydy kenestäkään muusta kuin Jeesuksesta (Apt. 4:12). Juutalaiset viranomaiset hämmästyivät opetuslasten käytöksestä, varsinkin kun he olivat tavallisia miehiä, ja ymmärsivät, että opetuslapset olivat olleet Jeesuksen kanssa. Hallitsijat olivat suuresti häiriintyneet, koska apostolit opettivat kansaa, julistivat Jeesuksessa kuolleiden ylösnousemusta (Apt 4:2) ja halusivat pysäyttää liikkeen leviämisen. Joten huolimatta Jumalan ilmeisestä työstä he kehottivat Pietaria ja Johanneksia lopettamaan opettamisen Jeesuksen nimessä. Opetuslapset kieltäytyivät. Hallitsijat uhkasivat heitä edelleen, mutta eivät voineet rankaista heitä, koska kaikki ihmiset ylistivät Jumalaa tapahtuneesta. Sillä mies, joka parantui ihmeen kautta, oli yli neljäkymmentä vuotta vanha (Ap. t. 4:21–22).



Merkittävää on, että Kaifas oli tietämättään profetoinut Jeesuksen kuolemasta. Kun sanhedrin suunnitteli Jeesuksen tappamista, Kaifas sanoi: 'Et tiedä yhtään mitään! Sinä et ymmärrä, että sinulle on parempi, että yksi ihminen kuolee kansan puolesta kuin että koko kansa hukkuu.” Hän ei sanonut tätä omasta puolestaan, vaan ylimmäisenä pappina hän ennusti sinä vuonna, että Jeesus kuolisi juutalaisten kansan puolesta. , eikä vain tuolle kansalle, vaan myös hajallaan oleville Jumalan lapsille, jotta heidät saataisiin yhteen ja yhtymään (Joh. 11:49–51; vrt. Joh. 18:14).



Vaikka sekä Hannas että Kaifas juonittelivat Jeesusta vastaan ​​ja yrittivät estää evankeliumin leviämistä, Jumala käytti molempia suunnitelmansa edistämiseen. Kaifas oli oikeassa; oli hyvä, että yksi mies kuoli kaikkien ihmisten puolesta. Koska tuo Mies kuoli puolestamme, voimme saada iankaikkisen elämän uskomalla Häneen (Ef. 2:8–10; Room. 5:12–20; Heprealaisille 7:27).



Top