Mitä on palvonta Raamatussa?

Mitä on palvonta Raamatussa? Vastaus



Palvonta on syvää rakkautta ja kunnioitusta jotakuta kohtaan, jota kunnioitamme, varsinkin kun se liittyy jumalalliseen olentoon. Raamatussa palvonta vaaditaan kaikilta, jotka tunnustavat tuntevansa Jumalan. Palvonta on samanlaista kuin palvonta tai kunnioituksen osoittaminen.

Useimmat Uuden testamentin versiot eivät käytä sanaa palvonta viitaten Jumalan palvontaamme, vaan käännä kreikkalainen sana proskuneó jumalanpalveluksena. Proskuneó tarkoittaa kumartaa ennen tai kunnioittaa; juurisana tarkoittaa suudella, joten ajatus proskuneó on suudella maata kunnioituksella jonkun edessä.



Kun viisaat miehet saapuivat Jerusalemiin ja tiedustelivat vastasyntyneen kuninkaan olinpaikkaa, he sanoivat Herodekselle: 'Missä on se, joka on syntynyt juutalaisten kuningas?' Näimme hänen tähtensä, kun se nousi, ja tulimme palvomaan häntä (Matt. 2:2). Palvonta käännetty sana on sana proskuneó , joka ilmaisee palvontaa ja kunnioitusta Jumalan Poikaa kohtaan.



Joululaulun O Tule, kaikki te uskolliset refrääni kehottaa meitä seuraamaan viisaiden esimerkkiä kolminkertaisella iteraatiolla:
Oi tule, palvokaamme Häntä;
Oi tule, palvokaamme Häntä;


Oi tule, palvokaamme Häntä, Kristus, Herra!

Vanhan testamentin sana, joka useimmiten viittaa palvontaan, on heprean sana shachah , joka on myös käännetty jumalanpalvelukseksi. Sellaista palvontaa ei saa uhrata epäjumalille (Psalmi 97:7; 3. Moos. 26:1). Jumala on mustasukkainen Jumala (2. Moos. 20:5; 5. Moos. 4:24), kuten rakastava aviomies on mustasukkainen morsiamensa kiintymyksestä muita miehiä kohtaan. Herra loi meidät itseään varten ja haluaa, että kaikki palvontamme pelastuisi yksin Hänelle. Jeesus sanoi, että Isä etsii niitä, jotka palvovat Häntä, niin kuin meidät on suunniteltu tekemään. Jeesus sanoi, että tosi palvojat tulevat palvomaan Isää hengessä ja totuudessa, sillä Isä etsii sellaisia ​​ihmisiä palvomaan häntä. Jumala on henki, ja häntä palvovien on palvottava hengessä ja totuudessa (Joh. 4:23-24). Sana palvonnasta näissä jakeissa voidaan myös kääntää palvomaan.

Palvonta eroaa ylistyksestä, vaikka nämä kaksi liittyvät toisiinsa. Palvonta eli palvonta tulee varata yksin Jumalalle (Luuk. 4:8). Ylistys voi olla osa palvontaa, mutta palvonta ylittää ylistyksen. Palkkaus tulee meidän ytimeen. Palvoaksemme todella Jumalaa meidän täytyy päästää irti itsepalvonnastamme. Meidän on oltava valmiita nöyrtymään Jumalan edessä, luovuttamaan elämämme jokainen osa Hänen hallintaansa ja palvomaan Häntä sellaisena kuin hän on, ei vain sen vuoksi, mitä Hän on tehnyt. Heprealaiskirje 12:28–29 muistuttaa meitä Mooseksen kirjasta 4:24: Olkaamme kiitollisia ja palvokaamme Jumalaa otollisesti kunnioituksella ja kunnioituksella, sillä meidän 'Jumalamme on kuluttava tuli'. Kuluva tuli riistää meidät ylpeydestä ja itsetietoisuudesta . Aidosti palvominen tarkoittaa, että menetämme itsemme toisen palvomiseen. Ainoa ajatuksemme on Hänen majesteettinsa ja loistonsa, jota jumaloitamme.

Kun palvomme Herraa, päivittäisistä toiminnoistamme tulee palvontatoimia. Vain silloin, kun syvin palvontamme on varattu Vapahtajallemme, kaikki muut rakkaudet tulevat oikealle paikalleen. Pystymme rakastamaan perhettämme ja ystäviämme paremmin, kun palvontamme kuuluu vain Herralle.

Top