Mikä on akrostinen runo? Mitä esimerkkejä akrostisista runoista on Raamatussa?

Vastaus



Akrostinen runo on runo, jossa jokaisen rivin ensimmäinen kirjain (tai joskus ensimmäinen tavu) kiteyttää sanan, nimen tai lauseen. Hyvä esimerkki on Lewis Carrollin nimetön runo, jota yleensä kutsutaan nimellä Life Is but a Dream, lopussa. Katselasien läpi . Tämän runon kahdenkymmenenyhden rivin ensimmäiset kirjaimet selviävät Alice Pleasance Liddell , sen nuoren tytön koko nimi, joka inspiroi Carrollia kirjoittamaan romaanejaan.

Jotkut tutkijat väittävät, että Raamattu sisältää akrostiikkarunoja, mutta keskustelua käydään siitä, olivatko alkuperäiset kirjoittajat tarkoitetut runot akrostiksiksi. Keskustelun ulkopuolella on se, että Vanhassa testamentissa on joitakin runoja, jotka osoittavat aakkosjärjestyksen. Joskus näitä kutsutaan akrostisiksi runoiksi, mutta niitä kutsutaan oikeammin aakkosiksi tai abecedarianiksi.



Psalmi 111 on hyvä esimerkki akrostisesta runosta Raamatussa. Alkusanan Ylistys Herralle jälkeen jakeessa 1 on kaksikymmentäkaksi riviä, jotka vastaavat heprean aakkosten kahtakymmentäkaksi kirjainta. Jokainen runon rivi alkaa aakkosten kirjaimella, järjestyksessä.



Toinen esimerkki akrosti- tai aakkosrunosta on Psalmi 119. Tämä psalmi on jaettu 22 osaan, yksi kutakin heprealaista kirjainta kohden. Jokaisessa osiossa on kuusitoista riviä, ja kyseisen osan kirjain näkyy jokaisen vaihtoehtoisen rivin alussa. Joten esimerkiksi kahdeksan ensimmäistä säkettä sisältävät kuusitoista runoriviä, ja jokainen toinen rivi alkaa alephilla (א), heprean aakkosten ensimmäisellä kirjaimella. Psalmin 119 seuraava osa sisältää jakeet 9–16, ja jokainen jae alkaa heprean aakkosten toisella kirjaimella, beth (ב).

Psalmit 9 ja 10 yhdessä esittävät tarkoituksenmukaista aakkosjärjestystä, vaikkakaan eivät koko aakkostossa. Psalmissa 25 käytetään kahtakymmentä kahdestakymmenestäkahdesta heprean kirjaimesta. Jokaiselle kirjaimelle annetaan kaksi riviä runoutta. Jakeessa 2 odotettu kirjain tulee toisen sanan alussa ensimmäisen sijaan.



Muissa akrostisissa runoissa, kuten Psalmissa 34 (kaksi riviä per kirjain), Psalmissa 37 (neljä riviä per kirjain) ja Psalmissa 145 (kaksi riviä per kirjain), on myös joitain puutteita tai pieniä muutoksia tiukkaan aakkosjärjestykseen.

Psalmien kirjan ulkopuolella on kaksi muuta kohtaa, jotka sisältävät akrosti- tai aakkosjärjestystä. Yksi on Sananlaskut 31:10–31. Hyveellisen naisen runollinen kuvaus on akrostiikko, jossa jokainen säe alkaa eri heprean aakkosten kirjaimella (kaksi riviä per kirjain).

Lopuksi Valituslaulujen luvut 1–4 sisältävät akrostisia runoja. Valituslaulussa 1 on kaksikymmentäkaksi jaetta, joissa kullekin heprealaiselle kirjaimelle annetaan kolme riviä järjestyksessä. Valituslaulussa 2 on enimmäkseen kolme tai neljä riviä jokaiseen kirjaimeen. Valituslaulussa 3 on kaksikymmentäkaksi säkeistöä, joissa kussakin on kolme säkettä; jokainen säe alkaa kyseisen säkeen kirjaimella. Joten Valituslaulujen 3 viimeisessä säkeistössä (jakeet 64–66) on kolme riviä, jotka alkavat heprealaisten aakkosten viimeisellä kirjaimella taw (ת). Valituslaulut 4:n 22 säkeessä on enimmäkseen kaksi riviä runoutta jokaiseen kirjaimeen.

Toinen kohta, Nahum 1:2–8, on hymni Jumalalle aakkosjärjestyksessä. Heprean aakkosista käytetään kuitenkin vain puolta, eikä kirjainjärjestys ole jäykkä.

Raamatun eri osien akrostinen tai aakkosellinen rakenne olisi voinut olla apuväline ulkoa oppimiseen tai yksinkertaisesti tarkoitettu parantamaan lukemisen kauneutta. Joka tapauksessa tällaiset kielelliset keinot ovat hyvä muistutus siitä, että Raamattu on kirjallisuutta ja että raamatunkirjoittajat käyttivät Pyhän Hengen ohjaamia kirjallisia muotoja ja työkaluja välittääkseen Jumalan sanaa.

Top