Mikä on käsite 'jo mutta ei vielä'?

Mikä on käsite 'jo mutta ei vielä'? Vastaus



Teologinen käsitys jo, mutta ei vielä, pitää uskovien osallistuvan aktiivisesti Jumalan valtakuntaan, vaikka valtakunta saavuttaa täyden ilmaisunsa vasta joskus tulevaisuudessa. Olemme jo valtakunnassa, mutta emme vielä näe sitä loistossaan. Jo mutta ei vielä teologia liittyy valtakuntateologiaan tai vihittyyn eskatologiaan.

Jo mutta ei vielä paradigman kehitti Princetonin teologi Gerhardus Vos 1900-luvun alussa. 1950-luvulla George Eldon Ladd, Fullerin teologisen seminaarin professori, väitti, että Jumalan valtakunnalla on kaksi merkitystä: 1) Jumalan auktoriteetti ja oikeus hallita ja 2) valtakunta, jossa Jumala käyttää valtaansa. Valtakuntaa kuvataan siis Raamatussa sekä valtakunnaksi, joka on tällä hetkellä saapunut, että tulevana valtakuntana. Ladd päätteli, että Jumalan valtakunta on sekä nykyinen että tuleva.



Jo, mutta ei vielä teologia on suosittu karismaattisten keskuudessa, joille se tarjoaa teologisen kehyksen nykypäivän ihmeille. Vineyard Church on jo virallisesti hyväksynyt, mutta ei vielä, ja se tukee monia heidän opetuksiaan.



siellä On siinä mielessä, että Jumalan valtakunta on jo voimassa. Heprealaiskirje 2:8–9 sanoo: 'Tällä hetkellä emme vielä näe kaikkea alistuvan hänelle.' Mutta me näemme hänet, joka vähäksi aikaa tehtiin enkeleitä alemmaksi, nimittäin Jeesuksen, kruunattuneen kirkkaudella ja kunnialla kuoleman kärsimyksen vuoksi (ESV). Tässä kohdassa meillä on nyt (näemme Jeesuksen kruunattavana kirkkaudella) ja meillä ei ole vielä (kaikki ei ole alistettu Kristukselle). Jeesus on Kuningas, mutta Hänen valtakuntansa ei ole vielä tästä maailmasta (ks. Joh. 18:36).

Myös 1. Joh. 3:2:ssa luemme: Rakkaat ystävät, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä kerrottu, mitä meistä tulee. Mutta me tiedämme, että kun Kristus ilmestyy, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me näemme hänet sellaisena kuin hän on. Jälleen, meillä on nyt (olemme Jumalan lapsia), ja meillä ei ole vielä (tulevaisuuden tilamme). Olemme kuninkaan lapsia, mutta meidän on odotettava nähdäksemme tarkalleen, mitä se tarkoittaa.



Lisää tähän tosiasiat, että Roomalaiskirje 8:30 sanoo, että meidät kirkastetaan ja Efesolaiskirje 2:6 sanoo, että me istumme Kristuksen kanssa taivaallisissa maailmoissa ikään kuin nämä olisivat täytettyjä tekoja. Useimmiten emme tunne olevansa kovin kirkastuneita, eikä ympäristömme juurikaan muistuta taivaallisia maailmoja. Tämä johtuu siitä, että nykyinen henkinen todellisuus ei vielä vastaa tulevaa, fyysistä todellisuutta. Eräänä päivänä nämä kaksi ovat synkronoituja.

Joten jo olemassa olevalle mutta ei vielä tulkintajärjestelmälle on raamatullinen perusta. Ongelma syntyy, kun tätä paradigmaa käytetään oikeuttamaan hyvinvoinnin evankeliumi, nimeä se väitä -opetukset ja muita harhaoppeja. Näiden opetusten taustalla on ajatus, että Kristuksen valtakunta on täydessä toiminnassa ja että rukous voi saada sen murtautumaan maailmaamme. Evankelioinnin uskotaan edistävän valtakuntaa. Ja ihmisille kerrotaan, että heidän ei koskaan tarvitse olla sairaita tai köyhiä, koska valtakunnan rikkaudet ovat heidän käytettävissään juuri nyt.

Raamattu ei kuitenkaan koskaan puhu valtakunnan edistämisestä. Valtakunta tulee (Luukas 11:2). Meidän täytyy saada valtakunta (Mark. 10:15). Ja valtakunta ei tällä hetkellä ole tästä maailmasta (Joh. 18:36). Jeesuksen vertaukset valtakunnasta kuvaavat sen hiivana taikinassa ja kasvavana puuna. Toisin sanoen valtakunta työskentelee hitaasti kohti lopullista täyttymystä. Se ei satunnaisesti murtaudu tuomaan meille lohtua tähän maailmaan.

Kuningas itse tarjosi valtakunnan ensimmäisen vuosisadan juutalaisille, mutta he hylkäsivät sen (Matt. 12:22–28). Eräänä päivänä, kun Jeesus palaa, Hän perustaa valtakuntansa maan päälle ja toteuttaa Jesajan 51:3:n profetian: Herra lohduttaa Siionia ja katselee myötätuntoisesti kaikkia sen rauniot; hän tekee sen erämaan kuin Eedenin, sen autiomaat kuin Herran puutarhan. Hänessä on ilo ja ilo, kiitos ja laulun ääni. Siihen asti Jeesus rakentaa kirkkoaan (Matt. 16:18) ja käyttää meitä nimensä kunniaksi.

Top