Mitä on esirukous?

Vastaus



Yksinkertaisesti sanottuna esirukous on toisten puolesta rukoilemista. Välittäjän rooli rukouksessa oli vallitseva Vanhassa testamentissa Abrahamin, Mooseksen, Daavidin, Samuelin, Hiskian, Elian, Jeremian, Hesekielin ja Danielin tapauksissa. Kristus kuvataan Uudessa testamentissa äärimmäisenä esirukoilijana, ja tämän vuoksi kaikesta kristillisestä rukouksesta tulee esirukousta, koska se tarjotaan Jumalalle Kristuksen kautta ja Kristuksen kautta. Jeesus sulki meidän ja Jumalan välisen kuilun, kun Hän kuoli ristillä. Jeesuksen välityksen ansiosta voimme nyt rukoilla muiden kristittyjen tai kadonneiden puolesta ja pyytää Jumalaa täyttämään heidän pyyntönsä tahtonsa mukaisesti. Sillä yksi on Jumala ja yksi välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus (1 Timoteukselle 2:5). Kuka on se, joka tuomitsee? Kristus Jeesus, joka kuoli – enemmän kuin se, joka herätettiin henkiin – on Jumalan oikealla puolella ja myös rukoilee puolestamme (Room. 8:34).



Danielin luvusta 9 löytyy upea esirukouksen malli. Siinä on kaikki todellisen esirukouksen elementit. Se on vastaus Sanaan (jae 2); tunnusomaista intohimo (jae 3) ja itsensä kieltäminen (v. 4); samaistui epäitsekkäästi Jumalan kansaan (jae 5); tunnustuksen vahvistama (jakeet 5-15); riippuvainen Jumalan luonteesta (jakeet 4, 7, 9, 15); ja sen tavoitteena on Jumalan kirkkaus (jakeet 16-19). Danielin tavoin kristittyjen on tultava Jumalan luo toisten puolesta sydämensärkyneellä ja katuvalla asenteella, tunnustaen oman kelvottomuutensa ja tuntemalla itsensä kieltämisen. Daniel ei sano, minulla on oikeus vaatia tätä sinulta, Jumala, koska olen yksi erityisistä, valituista esirukoilijoistasi. Hän sanoo: Olen syntinen, eikä minulla itse asiassa ole oikeutta vaatia mitään. Todellinen esirukous ei ainoastaan ​​pyri tuntemaan Jumalan tahtoa ja näkemään sen täyttyvän, vaan myös näkemään sen toteutuvan, hyödyttäisikö se meitä vai ei, ja riippumatta siitä, mitä se meille maksaa. Todellinen esirukous etsii Jumalan kunniaa, ei omaamme.





Seuraava on vain osittainen luettelo niistä, joiden puolesta meidän on esirukousrukouksia: kaikki ovat vallanpitäjiä (1. Timoteukselle 2:2); saarnaajat (Filippiläisille 1:19); Jerusalem (Psalmi 122:6); ystävät (Job 42:8); maanmiehiä (Room. 10:1); sairaat (Jaak. 5:14); viholliset (Jeremia 29:7); ne, jotka vainoavat meitä (Matt. 5:44); ne, jotka hylkäävät meidät (2. Timoteukselle 4:16); ja kaikki ihmiset (1 Timoteukselle 2:1).



Nykyajan kristinuskossa on virheellinen ajatus, että esirukousten esittäjät ovat superkristittyjen erityinen luokka, jonka Jumala on kutsunut tiettyyn esirukouspalvelukseen. Raamattu on sen selvä kaikki Kristityt on kutsuttu esirukoilijoiksi. Kaikilla kristityillä on Pyhä Henki sydämessään, ja aivan kuten Hän rukoilee puolestamme Jumalan tahdon mukaisesti (Room. 8:26-27), meidän tulee rukoilla toistemme puolesta. Tämä ei ole etuoikeus, joka rajoittuu yksinomaiseen kristilliseen eliittiin; tämä on käsky kaikille. Itse asiassa se, ettei rukoile toisten puolesta, on syntiä. Mitä tulee minuun, olkoon kaukana minusta, että tekisin syntiä HERRAA vastaan ​​jättämällä rukoilematta sinun puolestasi (1. Samuel 12:23).



Varmasti Pietari ja Paavali, kun he pyysivät muita rukoilemaan heidän puolestaan, eivät rajoittuneet niihin, joilla on erityinen kutsumus esirukoukseen. Niinpä Pietaria pidettiin vankilassa, mutta seurakunta rukoili hartaasti Jumalaa hänen puolestaan ​​(Apt. 12:5). Huomaa, että hänen puolestaan ​​rukoili koko kirkko, eivät vain ne, joilla oli esirukouksen lahja. Efesolaiskirjeessä 6:16-18 Paavali kehottaa efesolaisia ​​uskovia – kaikkia – kristillisen elämän perusasioihin, joka sisältää esirukouksen kaikissa tilanteissa kaikenlaisilla rukouksilla ja pyynnöillä. On selvää, että esirukous on osa kaikkien uskovien kristillistä elämää.



Lisäksi Paavali pyysi rukousta hänen puolestaan ​​kaikilta roomalaisille uskovilta Roomalaiskirjeessä 15:30. Hän myös kehotti kolossalaisia ​​rukoilemaan hänen puolestaan ​​Kolossalaiskirjeessä 4:2-3. Missään raamatullisessa esirukouspyynnössä ei ole viittausta siihen, että vain tietty ryhmä ihmisiä voisi rukoilla. Päinvastoin, ne, jotka etsivät muita rukoilemaan heidän puolestaan, voivat käyttää kaikkea apuaan! Ajatus siitä, että esirukous on vain joidenkin kristittyjen etuoikeus ja kutsumus, on vailla raamatullista perustaa. Mikä pahempaa, se on tuhoisa ajatus, joka usein johtaa ylpeyteen ja paremmuuden tunteeseen.

Jumala kutsuu kaikkia kristittyjä esirukoilijoiksi. Jumalan tahto on, että jokainen uskova on aktiivinen esirukouksessa. Mikä ihmeellinen ja ylevä etuoikeus meillä onkaan astua rohkeasti Kaikkivaltiaan Jumalan valtaistuimen eteen rukouksillamme ja pyyntöjemme kanssa!