Mikä oli suitsutusalttarin merkitys?

Mikä oli suitsutusalttarin merkitys? Vastaus



Suitsutusalttari mainitaan ensimmäisen kerran Mooseksen kirjan luvussa 30 yhtenä esineenä tabernaakkelin pyhässä paikassa. Alttarin yläosa oli neliömäinen – yksi kyynärää per sivu – ja koko alttari oli kaksi kyynärää korkea. Kyynärä oli noin kaksikymmentä tuumaa eli hieman alle kaksi jalkaa. Suitsutusalttari oli tehty akaasiapuusta ja päällystetty kullalla. Siinä oli neljä sarvea, yksi jokaisessa kulmassa, samanlainen kuin esipihan uhrialttari (2. Moos. 30:2; vrt. 27:2). Alttariin rakennettiin kultasormuksia, jotta sitä voitiin kantaa akaasiapuutankojen avulla, jotka pujattiin renkaiden läpi. Suitsutusalttari asetettiin verhon eteen, joka erotti pyhän paikan Kaikkeinpyhimyksestä. Esiripun toisella puolella oli Todistuksen arkki, jossa oli Jumalan läsnäolo (2. Moos. 25:22).

Aaronia käskettiin polttamaan suitsukkeita alttarilla joka aamu ja hämärässä joka päivä säännöllisenä uhrina Herralle (2. Moos. 30:7–8). Jumala antoi reseptin suitsukkeen valmistukseen ja määräsi, ettei alttarilla koskaan polteta muita suitsukkeita (jakeet 34–38). Suitsutuksen polttamiseen käytetty tuli otettiin aina pyhäkön ulkopuolella olevalta polttouhrialtarilta (3. Moos. 16:12). Suitsutusalttaria ei koskaan käytetty polttouhriksi, viljauhriksi tai juomauhriksi (2. Moos. 30:9). Kerran vuodessa, sovituspäivänä, ylipapin oli laitettava verta suitsutusalttarin sarviin sen puhdistamiseksi. Suitsutusalttari kutsuttiin kaikkein pyhimmäksi Herralle (jae 10).



Tietenkin Jumalan ensisijainen toive kansaansa kohtaan on, että he olisivat pyhiä. Pelkästään lain edellyttämien rituaalien läpikäyminen – mukaan lukien suitsutuksen polttaminen suitsutusalttarilla – ei riittänyt saamaan israelilaiset oikeudenmukaiseksi Jumalan kanssa. Herra halusi heidän sydämensä ja elämänsä olevan oikein, ei vain heidän muodollisuuksiaan. Jesajan aikana ihmiset olivat tottelemattomia Jumalalle, mutta silti he pitivät kiinni temppeliriitoista, ja siksi Jumala sanoi profeetan kautta: 'Lopeta merkityksettömien uhrien tuominen!' Sinun suitsutus on minusta inhottava (Jesaja 1:13). Tärkeämpää kuin oikean suitsukkeen polttaminen oikeaan aikaan oikealla tulella oikeilla välineillä oli oikea sydän Jumalan edessä.



Raamatussa suitsutus yhdistetään usein rukoukseen. Daavid rukoili: Olkoon rukoukseni sinun edessäsi kuin suitsuke (Psalmi 141:2). Näkyessään taivaasta Johannes näki, että vanhimmat valtaistuimen ympärillä pitivät käsissään kultaisia ​​kulhoja täynnä suitsukkeita, jotka ovat Jumalan kansan rukouksia (Ilmestys 5:8; vrt. 8:3). Kun pappi Sakarja uhrasi suitsukkeita temppelissä Luukkaan 1:10:ssä, kaikki kokoontuneet rukoilivat ulkona.

Suitsutusalttari voidaan siis nähdä Jumalan kansan rukousten vertauskuvana. Rukouksemme kohoavat Jumalan tykö, kuten suitsukkeen savu nousi pyhäkköön. Kun suitsutus poltettiin polttouhrialttarin tulella, rukouksemme tulee syttyä taivaan armolla. Se, että suitsuke palasi aina, tarkoittaa, että meidän tulee aina rukoilla (Luuk. 18:1; 1. Tessalonikalaiskirje 5:17). Suitsutusalttari oli pyhä Herralle, ja se sovitettiin uhrin verellä; se on Kristuksen veri, joka on levitetty sydämiimme, mikä tekee rukouksistamme hyväksyttäviä. Rukouksemme ovat pyhiä Jeesuksen uhrin vuoksi, ja siksi ne ovat miellyttäviä Jumalalle.



Suitsutusalttari voidaan nähdä myös kuvana Kristuksen esirukouksesta. Aivan kuten pihalla oleva uhrialttari oli esikuva Kristuksen kuolemasta meidän puolestamme, pyhässä paikassa oleva suitsutusalttari oli esikuva Kristuksen välityksestä meidän puolestamme – Kristuksen työ maan päällä ja taivaassa. Suitsutusalttari sijaitsi Arkin armoistuimen edessä – kuva Puolustajamme seisomisesta Isän edessä (Heprealaisille 7:25; 9:24). Suitsukkeen piti palaa jatkuvasti suitsutusalttarilla, mikä osoittaa Kristuksen välityksen ikuisen luonteen. Kristuksen esirukous puolestamme on suloinen tuoksu Jumalalle.

On ihanaa tietää, että Jumala pitää uskovien rukouksia kuin suloisena suitsukkeen tuoksuna. Kristuksen ansiosta voimme nyt astua Jumalan pyhään läsnäoloon uskon kautta täysin varmuudella (Mark. 15:38; Heprealaisille 4:16). Suoritamme rukouksemme alttarilla luottaen Jeesukseen, iankaikkiseen, täydelliseen ja uskolliseen Ylimmäiseen Pappiimme (Hepr. 10:19–23).

Top