Kuka oli Annas Raamatussa?

Kuka oli Annas Raamatussa? Vastaus



Raamatun Hannas oli voimakas ylipappi, jolla oli keskeinen rooli Jeesuksen Kristuksen teloittamisessa ja alkukirkon vainoamisessa. Syyrian roomalainen kuvernööri Quirinius nimitti Annaksen Jerusalemin temppelin ylipapiksi noin 6 jKr. Hän palveli virallisesti ylipappina vuoteen 15 jKr., jolloin Juudean prokuraattori Valerius Gratus erotti hänet virastaan. Hannaksella oli kuitenkin edelleen huomattavaa vaikutusvaltaa ylipappisklaanin päällikkönä vielä useita vuosia sen jälkeen, mukaan lukien Johannes Kastajan ja Jeesuksen Kristuksen julkisten palvelusten aikana: Hannaan ja Kaifaan ylipappiskaudella Jumalan sana tuli Johannes, Sakarjan poika, erämaassa (Luukas 3:2).

Viisi Hannaan pojista, joista merkittävin oli Eleasar, ja hänen vävynsä Joosef Kaifas seurasivat Hannasta ylipapin virassa. Kaifas oli itse asiassa virallinen Rooman nimittämä ylimmäinen pappi Jeesuksen Kristuksen pidätyksen, oikeudenkäynnin ja teloituksen aikaan: Sitten ylipapit ja kansan vanhimmat kokoontuivat ylipapin palatsiin, jonka nimi oli Kaifas. Matteus 26:3).



Annas syntyi varakkaaseen ja vaikutusvaltaiseen perheeseen. Hänen kreikaksi nimensä on Hannas, mikä tarkoittaa, että Herra on armollinen. Sanhedrinin johtajana Annas istui juutalaisen aristokratian huipulla. Hän oli varakas, hyvin koulutettu ja liittoutunut Rooman hallitsevien viranomaisten kanssa. Vaikka hän ei enää virallisesti pitänyt ylipapin arvonimeä, hän jatkoi viran vallan komentoa.



Kun Jeesus pidätettiin, Hänet vietiin ensin Hannakseen esitutkintaa varten, joka osoitti, että Hannaksen ylipapin asema ulottui virallisen aseman ulkopuolelle: Sitten sotilaiden joukko komentajansa ja juutalaisten virkamiesten kanssa pidätti Jeesuksen. He sidoivat hänet ja toivat hänet ensin Hannaan luo, joka oli sinä vuonna ylimmäisen papin Kaifaan appi (Joh. 18:13). Kun Hannas oli lopettanut kysymyksen Jeesukselle hänen opetuslapsistaan ​​ja hänen opetuksestaan, hän lähetti hänet Kaifaan luo (Joh. 18:19–24).

Myöhemmin Hannas osallistui alkuseurakunnan vainoon ja esiintyi Pietarin ja Johanneksen oikeudenkäynnissä Apostolien teot 4:1–22. Ontuvan kerjäläisen parantumisen jälkeen Pietari ja Johannes saarnasivat rohkeasti Jerusalemissa. Saddukeukset pidättivät kaksi opetuslasta ja pidettiin vangittuna yön yli. Seuraavana päivänä useat ylipapin perheen jäsenet, mukaan lukien Hannas ja Kaifas, kokoontuivat muiden juutalaisten hallitsijoiden, vanhimpien ja opettajien kanssa. He pyysivät Pietarin ja Johanneksen tuomaan eteensä kuulusteltavaksi: Silloin Pietari, täynnä Pyhää Henkeä, sanoi heille: 'Kansan hallitsijat ja vanhimmat! Jos meitä vaaditaan tänään tilille ystävällisestä teosta, joka on osoitettu rampalle miehelle ja meiltä kysytään, kuinka hän parantui, niin tietäkää tämä, te ja koko Israelin kansa: se tapahtuu Jeesuksen Kristuksen nimessä. Nasaret, jonka sinä ristiinnaulitsit, mutta jonka Jumala herätti kuolleista, että tämä mies seisoo sinun edessäsi terveenä. Jeesus on kivi, jonka te rakentajat hylkäsitte ja josta on tullut kulmakivi. Pelastusta ei löydy kenestäkään muusta, sillä ihmiskunnalle ei ole annettu taivaan alla muuta nimeä, jonka kautta meidän pitäisi pelastua” (Apt 4:8-12).



Pietari ja Johannes puhuivat niin rohkeasti Hannasta ja muita uskonnollisia johtajia vastaan, että todistajat hämmästyivät heidän rohkeudestaan. Juutalaiset virkamiehet käskivät heitä lopettamaan puhumisen tai opettamisen Jeesuksen nimessä, mutta Pietari ja Johannes vastasivat: 'Kumpi on oikein Jumalan silmissä: kuunnella sinua vai häntä? Olkaa te tuomareita! Mitä tulee meihin, emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.” Lisäuhkausten jälkeen he päästivät heidät menemään. He eivät voineet päättää, kuinka rangaista heitä, koska kaikki ihmiset ylistivät Jumalaa tapahtuneesta (Apt. 4:19–21).

Samalla kun Annas ja muut juutalaiset johtajat yrittivät pelotella varhaisuskovia ja estää kristinuskon leviämisen, heidän vastustuksensa vain lietsoi evankeliumin liekkejä. Kun kaikki ihmiset ylistivät Jumalaa tehdyistä ihmeellisistä teoista, sanhedrinin uhkaukset eivät auttaneet. Opetuslasten lisärangaistus olisi ollut menetetty syy. Näiden varhaisuskovien tavoin myös me voimme vastustaa vaikeintakin vastustusta pyhällä rohkeudella ja julistaa Jumalan pelastussanomaa.

Top