Ketkä olivat Luukkaan 10:n 70 (tai 72) opetuslasta?

Ketkä olivat Luukkaan 10:n 70 (tai 72) opetuslasta? Vastaus



Luukas 10 on ainoa paikka, josta löydämme kertomuksen Jeesuksesta, joka lähetti tietyt 70 (tai 72) opetuslasta valmistelemaan tietä Hänen eteensä. Lukumäärän erot (70 tai 72) johtuvat eroista, jotka löytyvät noin puolessa käännöksissä käytetyistä muinaisista kääröistä. Tekstit jakautuvat lähes tasan lukujen kesken, eivätkä tutkijat ole yksimielisiä siitä, pitäisikö luku olla 70 vai 72, vaikka näin pieni kysymys ei aiheuta keskustelua. Numerosta lähtien 70 toistetaan muissa paikoissa Raamatussa (2. Moos. 24:1; 4. Moos. 11:16; Jeremia 29:10), saattaa olla todennäköisempää, että opetuslasten todellinen määrä oli 70, kaksi olevan kopioijan virhe. Sillä, oliko Jeesuksen lähettämiä opetuslapsia 70 vai 72, ei ole merkitystä. Tärkeää ovat Jeesuksen heille antamat ohjeet ja valta, joka tuli heidän osakseen tehdä ihmeitä ja ajaa ulos riivaajia (Luuk. 10:17).

Nimettyään 70 (tai 72) opetuslasta Jeesus puhui evankelioinnin suuresta tarpeesta (Luuk. 10:1–2). Sitten hän tilasi 70:lle ja antoi heille nämä ohjeet:



1) Mene (Luukas 10:3). Tämä on perustavanlaatuista. 70:n piti jakautua pareiksi ja käydä kaikissa paikoissa, joihin Jeesus oli menossa.



2) Ole varovainen (Luukas 10:3). Ne 70 olivat kuin karitsat susien keskellä, vaaran ympäröimiä.

3) Elä uskossa (Luuk. 10:4). 70:llä ei ollut ylimääräisiä varauksia. He kantoivat Jeesuksen sanomaa, eikä heitä tarvinnut kuormittaa aineellisilla asioilla.



4) Keskity (Luuk. 10:4). 70 ei saisi tervehtiä ketään tien varrella eivätkä antaneet syrjäytyä tärkeämmästä evankelioimistehtävästä.

5) Laajenna siunaustasi (Luuk. 10:5–6). Se, joka majoitti 70:tä, siunattiin, käyttäen yhteistä päivän tervehdystä, Rauha tälle talolle.

6) Ole tyytyväinen (Luukas 10:7). 70:tä kehotettiin olemaan etsimättä parempaa majoitusta; heidän piti jäädä kotiin, joka otti heidät ensimmäisenä vastaan.

7) Ota osaksesi (Luukas 10:7). Työmies on palkkansa arvoinen (vrt. 1. Tim. 5:17–18). Evankeliointityö on todellakin työtä ja ansaitsee korvauksen.

8) Ole joustava (Luuk. 10:7–8). 70:n piti syödä mitä tahansa isäntänsä tarjoili; Jumalan palvelijoina he eivät saaneet olla ovelia.

9) Paranna sairaita (Luukas 10:9). Jeesus antoi 70 opetuslapselle valtuudet parantaa sairauksia ja sairauksia. Oli kuin Suurella Lääkärillä olisi ollut 70 harjoittelijaa, jotka tekivät kotikäyntejä. Kun 70 palasi Jeesuksen luo, he kertoivat iloisesti, kuinka he pystyivät paitsi parantamaan sairauksia myös ajamaan ulos demoneita (jae 17).

10) Julista valtakuntaa (Luukas 10:9). 70 opetuslapsen viesti oli yksinkertainen: Jumalan valtakunta on tullut lähelle teitä. Tämä oli selvä kutsu uskoa kuninkaan, joka vieraili pian jokaisessa kylässä.

Jeesus kertoi sitten 70 (tai 72) opetuslapselle, että he saattavat odottaa hylkäämistä joissakin kylissä (Luuk. 10:10), ja Hän kertoi heille, kuinka heidän pitäisi vastata: julkisesti pyyhkiä sen kaupungin tomu heidän jaloistaan ​​(Luuk. 10:11; vrt. 9:5), julistakaa valtakunta vielä kerran ja varoittavat heitä tulevasta tuomiosta (Luuk. 10:12).

Samanlainen toimeksianto oli tapahtunut Jeesuksen kahdentoista apostolin kanssa, kun Herra lähetti heidät parantamaan sairauksia ja ajamaan ulos riivaajia (Matt. 10:1–42; Luuk. 9:1–6). Suurin ero on, että Jeesus oli kertonut kahdelletoista, että heidän piti saarnata Galileassa, välttäen pakanaalueita ja Samariaa, mutta 70:lle (tai 72:lle) ei annettu tällaista rajoitusta.

70 opetuslapsen henkilöllisyyttä ei koskaan kerrota Raamatussa, eikä ryhmää mainita enää koskaan edes Apostolien tekojen alkuseurakunnan aikana. Näyttää siltä, ​​että heidän palvelutyönsä oli nimenomaan valmistelemaan Jeesuksen polkua Jerusalemiin. Useiden henkilöiden on ehdotettu mahdollisesti kuuluvan 70:een – esimerkiksi Luukkaan 9:49:ssä oleva nimetön manaaja. Kaksi heistä saattoi olla Barsabbas (tunnetaan nimellä Justus) ja Mattias (Apostolien teot 1:23), koska apostolit valitsivat heidät mahdollisiksi Juudaksen sijaisiksi (Apt. 1:15–18). Yksi apostoliviruksen vaatimuksista oli, että ehdokkaan täytyi olla kanssamme koko sen ajan, kun Herra Jeesus eli keskuudessamme, Johanneksen kasteesta siihen asti, kun Jeesus otettiin pois luotamme. Sillä yhdestä heistä täytyy tulla meidän kanssamme hänen ylösnousemuksensa todistaja (Apt. 1:21–22). Voimme myös olettaa, että 70 oli osa niitä 120:tä, jotka kokoontuivat ylähuoneeseen helluntaina, kun Pyhä Henki vuodatettiin ensimmäisen kerran (Apt. 1:15).

Koska Jumala ei pitänyt meidän tärkeänä tietää niiden 70 (tai 72) opetuslapsen nimiä, joille Hän antoi tärkeän tehtävän valmistaa tietä Jeesukselle, meidän ei myöskään tarvitse pitää sitä tärkeänä. Se, mihin Jeesus kiinnitti huomiota, ei ollut voima, jonka Hän antoi heille, vaan se, että heidän nimensä oli kirjoitettu taivaaseen (Luuk. 10:20). Samalla tavalla, vaikka saatammekin innostua näkyvistä ihmeistä ja yliluonnollisen voiman osoituksista, suurin ihme kaikista on se, että kelvottomista syntisistä voi tulla Jumalan vanhurskaita lapsia (Room. 5:8; 2. Korinttolaisille 5:21; Joh. 1:12). . Kun huomiomme siirtyy itseemme ja siihen, miten Jumala käyttää meitä, olemme menossa väärään suuntaan. Se on hyvä muistutus siitä, että koska heidän nimensä ovat merkityksettömiä, myös meidän omamme ovat tärkeitä. Vain Jeesuksen Kristuksen nimi ansaitsee kaiken huomion ja kunnian (1. Kor. 1:28–29; Filippiläiskirje 2:9–11). Riittää, että nimemme on kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan.

Top